Poikkesin sattumalta kotikaupunkini "sekatavarakauppaan". Kaupassa on myynnissä erilaisiin askarteluihin ja kädentaitoihin liittyviä tarvikkeita ja työkaluja. On myös neulelankoja. Kuinkas sattuikaan, tarjolla oli hyvällä alennuksella sukkalankoja, ilmeisesti jäämä värejä, mutta Marisukkatarpeisiin kuin varta vasten kerätty. Valikoin kahdeksan kerää erivärisiä, herkullisia värejä ja olin enemmänkuin tyytyväinen. Kunnes....maksoin kassaneidolle ostokseni. Myyjä kysyi, haluaisinko langat pussiin. Juu halusin. Neito työnsi rahisevaan pieneen pussiin lankakerät ja ojensi pussia minulle. Pussi maksaa sitten 20 senttiä, totesi myyjä. Mitä hittoa, pussi, johon ei langat kunnolla mahtuneetkaan vaan pulpahtivat lattialle, kun tyrmistyneenä kääntelin pussia kädessäni. 20 senttiä, pussista, joka toi laadullisesti mieleeni naapurimaamme kauppapussit 70-luvulta. Pyysin neitoa käärimään langat pakettiin, ennen vanhaseen paperikääreeseen. Eihän nuori myyjä rukka ollut ikinä kuullutkaan paperikääreistä, puhumattakaa pakettinappuloista. No maksoin 20 senttisen, kirosin mielessäni sekä torjuin jyrkästi myyjän ehdotuksen liittyä kaupan kanta-asiakkaaksi. Tärkeä oppi oli, kanna aina kymmenkunta kassia mukanasi, ettei tarvitse villalankoja ja toriostoksia laittaa samaan kassiin. Siirryin myös takaisin reppumuotiin. Reppuunhan sopii useampi kangaskassi.
No nyt on pulinat pulistu. Kassi muoti uudistettu ja päästään asiaan.
Ensiksi sienet.
Kanttarellisatoa riittää edelleen.
Kanttarellipasta, -risotto ja rapeaksi paistetut kokonaiset kanttarellit ovat tuoreista kanttarelleista tehtyinä perheen suosikkia. Mutta talven herkuiksi valmistetut hillotut kanttarellit ovat ylivertaisia. Näistä ohje aikaisemmassa postauksessa. Nyt lisäsin vielä siemenettömän chilin keittovaiheessa, hivenen särmää antamaan säilykkeeseen.
Sitten kerättiin herkkutatteja,
Ihanoita, kuten lapsenlapsi I pienenä sanoi
Osan tateista kuivasin
Purkkiin ja pimeään
Tänä syksynä hemmotellaan ihanilla voitateilla.
Kermaiseen tattimuhennokseen tilkka madeiraa ja hyppysellinen tuoretta timjamia ja voi miten juhlavan makuinen muhennos onkaan.
JA SIENIMETSÄSTÄ LÖYTYI AARTEITA
Tähän aikaan vielä täydellisiä mustikoita ja runsaasti
Mustikkahilloon saa uutta aromia kun lisää sitruunan mehun ja raastetun sitruunan kuoren keittovaiheen lopussa hilloon. Muuten hillo, aika hassu nimi - hillo. Jään joskus mutustelemaan näitä yksittäisiä sanoja tai sanontoja - hmm, yllin kyllin.
No edelleen. Sitten vuorossa omenat. Onneksi siskon pojalla on runsastuottoinen ja maan makoisin omenapuu.
Kahden täpöpäyden ISON Ikean kassin kanssa tultiin mökille
Loistavalla Clas Ohlsonilta ostetulla omenasorvilla homma luisti.
Sosetta ja rinkuloita syntyi pakkaseen vinhaa tahtia.
Välillä syötiin lammaskaalia vaikka ei lampaanliha eikä kaalit omia saaliita ollutkaan. Herkullinen lammaskaali syntyi Putkisalon kartanon karitsanlihasta. Pataruuan maustoin poikkeuksellisesti chili/lime-mausteseos. Limen kirpakka maku taittoi mukavast lampaan lihan rasvaisuuden. Pataan käytin karitsan kylkipalat, ne luiset ja kovin rasvaiset. Keitän kylkipalat ensin juuresmausteiden kanssa, jäähdytän kylmäksi ja kuorin rasvat ja luut pois. Näin jää jäljelle makoisa ja pehmyt karitsanliha.
Juttua syntyisi vielä lisää. Eihän kukaan kuitenkaan viitsi lukea pitkiä höpinöitä, joten jääköön toiseen kertaan. Vielä on läpikäymättä varsinkin kalajutut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti