KANTTARELLIRISOTTOA JA PERINTEISTÄ MUSTIKKAPIIRAKKAA, todellista lähiruokaa

On se vain niin, etteivät kasvit pahemmin ole tästä kylmääkin kylmemmästä ja tuulisesta kesästä kärsineet, päinvastoin.
Ja sehän sopii hyvin minunlaiselleni ruukkupuutarhurille. Kaikki kasvaa ja rehoittaa enemmän kuin arvasinkaan ja satoa mukkaa suunnattomaksi riemukseni. On se vaan niiiiin mukavaa! Oppi kuitenkin on, älä laita liian montaa kasvia ruukkuunsa tai laatikkoonsa.

Tällä karulla pikkusaarellamme ei siis tosiaankaan pääse puutarhallaan loistamaan, eikä satomäärällä kehuskelemaan. Kuva yhdestä rehevimmistä kohdasta.

Mutta kun mies rakensi keväällä ilokseni nämä jo ainakin kertaalleen kehutut laiturikasvilavat, pääsemme mekin jonkinlaista satoa korjaamaan ja ennenkaikkea ihailemaan.
mikä mieletön tunne, kun lehtien seasta löytyy uusia kurkkuja ja tomaatteja.
Katohan, onkin käytetyin sanani kun työnnän päätäni lehtipusikkoon.

Ja kasvit viihtyvät niin, etteivät ruodussansa pysy

Ja tiesittekö, että Ananaskirsikka viihtyy ja työntää marjoja näilläkin leveysasteilla

Perunat, porkkanat, herneet ja parsakaali kukoistavat ruukuissansa paremmin kuin varsinaiset kesäkukat

Ja ruusut kukkivat huussipolulla

Vähintäänkin tästä voitte todeta, että saarellamme asustaa ihminen, joka on täysin seonnut viljelyjensä äärellä.

Tämänkin julkaisun piti sisältää tarinaa kanttarellirisotosta lisäkkeineen ja pullaisista mustikkapiirakoista. Joten jorinat sikseen.

Jos laiturillamme kasvaa kaikenmoista kasvisherkkua, niin metsissä kasvaa runsas kanttarelli- ja mustikkasato. Ja onneksi nuo satoisat saaret ovat vain venematkan päässä, saarisaloilla, johon ei äkkinäinen löydä, takuuvarmat apajat.

Kanttarellirisotto

Paistoin kuivalla pannulla kunnon annoksen kanttarellejä, meille kahdella rouheiksi palasiksi pilkottuna kolmisen desiä. Paistamisen loppuvaiheessa lisäsin ruokalusikallisen voita ja ripottelin pinnalle suolaa ja jwtkoin paistamista kunnes kanttarellit ottivat vähän väriä pintaan, tarkoitan ruskeaa väriä.

Valmistin perusrisoton ilman sipulia ja nostelin kanttarellit risoton sekaan. Lopuksi lisäsin mausteeksi ripauksen mustapippuria ja curryä sekä raastettua parmesaania.

Tuoreista kanttarelleistä tehty risotto on huikean hyvää ja maistuu kyllä riisiä viroksuvassa suussanikin.

Mansikka-avokadosalaatti kera feta-juuston antoi mukavaa kirpsakkuutta annokseen. Eikä tietysti mikään voita oman maan kurkuista tehtyjä hörskykurkkuja.

Helteisestä päivästä huolimatta päätin tehdä kunnon pullataikinamustikkapiirakkaa

Pullataikina on Anna-Leena Härkösen Vähän helvetin hyvää pullaa -ohjeella vähennettynä rasvanmäärää lähes puolella. Mustikat pyöräyttelin hillosokerissa kokonaisena ja laitoin hivenen perunajauhoja sitomaan marjoja. 

Lämmin mustikkapiirakka kirvoitti muistini muistelemaan tätieni ( isäni siskojen ) tekemää mustikkapiirakkaa 50-luvun Mäntyharjulla. Tämän päiväiset piirakkani pullataikinoineen olivat lähes yhtä hyviä, rehellisyyden nimissä ei kuitenkaan niin makeisen mustikkaisia kuin lapsena sain.

Eikä tämä saarelaisen elämä ole pelkkää puutarhaa tai majastusta ole ollut. Sieluakin on ruokittu tasavertaisesti. 

Vuohijärvellä piipahdettiin taidenäyttelyssä

Sibeliusta kuunneltiin Savonlinnan Oopperajuhlilla

Barokkimusiikkifestareita Pyhän Laurin kirkossa suosittelen kaikille kulttuurikohteeksi ensi kesänä.

Luonnon moninaisuutta on ihasteltu, jopa koppakuoriaisessa

Ja maailmaa parannettu (yritetty ainakin) sampanjan ja mansikan voimalla.

Ja näin kun tätä muistilistaa käy mielessänsä kesän jäljeltä, onkin monen monia tapahtumia ollut ja ennen talven tuloa vielä paljon sellaisia edessä.

Pikku kuriositeettina mainittakoon, että kertaalleen on ambulanssia tarvittu. Onneksi selvittiin säikähdyksellä. Eikä ole tämänkään kerran jälkeen tarvinnut julkisen puolen terveydenhoitoa syytellä. Kyllä pelaa, toivottavasti vain saavat rahat riittämään jollain uudistuksilla.