LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

keskiviikko 26. elokuuta 2015

MUSTIKKAA JA MAISEMAA

Mies, joka ennen inhosi ajatustakin mennä mustikkametsään, hullaantui mustikan paljoudesta tänä vuonna täysin. Nyt on syöty ja säilötty mustikkaa mielin määrin.
Muutamat hillokokeilut ovatkin tämän alkujorinan jatkona.

Paikallisessa lehdessä oli jokin aika sitten kirjoitus siitä, kuinka Saimaata tunnetaan mailmalla vähän. Miten suomalaisilta puuttuu kyky markkinoida vesistöämme esimerkiksi ulkomaalaisten veneilijöiden retkikohteeksi. Saimaata, joka on yksi puhtaimpia järviä maailmassa upeine, erilaisesti avautuvine maisemineen. Meille, jolla on ollut onni omistaa mökki Saimaan rannalla lähes 40 vuotta, tuntuu jotenkin luonnottomalle, ettei tällaista maailman kolkkaa tunneta. Kuluneen, helteisen elokuun aikana, olemme seuranneet tiiviisti turistien liikkumista vesillämme. Totta tosiaan, vain muutama kanoottiretkeilijä on mennyt saaremme ohi. Vain yksi vene, jonka perässä liehui Sveitsin lippu, lipui edessämme avautuvalla laivareitillä. Toki mökkikaupunkimme on sopukassa, johon on erikseen seilattava. Kuitenkin täällä on palanen kaunista Suomea ja Saimaan Luonterin upeat kallioiset maisemat. Täällä luonnonsuojelualueella viihtyvät norpat ja nieriät, täällä huokuu rauhaa ja hiljaisuutta järvestä nousevat karut ja korkeat kalliot sekä tyynet lahtipoukamat.
 Enkä turhaan puhu. Sunnuntaisen veneretkemme kuvasaalis puhukoon puolestaan.









Tälaista Luonteria elokuun lopulla

Raskaasti puksuttavan keskimoottoriveneemme jätimme suosiolla rantaan ja 20 km
matka sujui hiljaisella pienellä peämoottorillamme


Ja sitten arkisempaan asiaan, mustikkaan. Nyt on mustikkaa pakastettu, syöty tuoreena  ja keitelty erilaisia hillokokeiluja. Tämän syksyn hitiksi osoittautui minttuinen mustikkahillo.



Minttumustikkahillo
1 kg mustikoita
500 g hillosokeria
3/4 dl tuoretta minttusilppua

Keitä mustikoita ja sokeria 15 min. Anna jäähtyä hetken. Lisää mintut joukkoon. Purkita puhtaisiin purkkeihin.


Eikä tämäkään hillo ollut pöllömpää

Kuusenkerkkämustikkahilloa
Keitä mustikkahillo edelliseen tapaan. Lisää joukkoon kuivattua ja hienoksi murskattua kuusenkerkkää oman makusi mukaan. Itse laitoin 2 ruokalusikallsta.

Ja tietysti vielä hillo, jonka mies ja lapsenlapsi II ristivät jouluhilloksi.

Mausteinen mustikkahillo
Perusmustikkahilloon lisää keittämisen yhteydessä kanelitanko. Ota kanelitanko pois. Raasta hyvin pestyn sitruunan kuori ja puolikkaan sitruunan mehu. Purkita.

Kyllä näillä kannattaa herkutella. Talvella voi sitten pakastemustikoita syödä sellaisenaan.

Ja vielä tätä karun saaren "puutarhaloistoa".



Käyttökiellossa oleva ulkotakkamme sai kaunistuksekseen kelloköynnöksen, joka ihastuttaa meitä hienoilla kukillaan.

Ja satoa riittää kasvulaatikoista, ämpäreistä, saaveista ja tietty järvestä. Palaan näihin koht'sillään.

2 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia nuo hillokokeilut. Kauniita ovat myös Saimaan järvimaisemat, vaikka vannoutunut meren ystävä olenkin. Syystunnelmaa sinne Luonteriin ja tervetuloa vierailulle blogiini myrskyluodolle.blogspot.com!Terveisin Myrskyluodon Maija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustavasta palautteestasi. Tämä osa Saimaata on hyvin merellistä maisemaa paikkapaikoin. Mutta toki mekin merelle välillä suuntaamme, kun maiseman vaihtohalu valtaa. Inarin järvi on toinen, aina niin lumoava kohteemme. Minäpä kurkistankin blogiasi. Mukavaa syyskuun jatkoa Varpu

      Poista