Syksyinen aamupäivän aurinko leikkii sammalikolla, tätä näkyä ei väsy katselemaan. Tänä sunnuntai-aamuna ilman kuulaus taas kerran säväytti niin, että kamerakin oli kaivettava esille.
Mökkimme kylpee samassa syksyisen auringon paisteessa, toki isojen mäntyjen ympäröimänä, pilkistäen kuitenkin
Kiitos hyvän elokuun säiden kaikki yrtit ja kukat voivat vielä hyvin.
Kuivat ilmat ovat suosineen yrttien keräämistä kuivattavaksi, hyvä.
Välillä oli kuitenkin piipahdettava kaupungissa. Tällaisena torstain aamuna se erityisesti harmitti.
Oisko sittenkin syksyssä parasta monimotoinen saalistaminen. Kyllä. Meillähän ei tartte edes merta etemmäksi kalaan mennä.
Muikkuverkot laskettiin pari iltaa sitten. Eikä se Ahti tälläkään kertaa pettänyt.
Niinpä päätin tehdä oikein kunnon patakukkoa muikusta, ruiskansineen peräti.
Patakukko
Vanhaan savipadan vuorasin pekoonilla. Ladoin peratut muikut kerroksittain suolan, pippurin ja pekonipalasien kanssa tiiviisti pataa.
Peratuista muikuista on päät ja pyrstöt saksittu pois.
Ruisjauhoista, vedestä, ruokalusikallisesta öljyä ja suolasta tehty ruistaikinakansi tiiviisti muikkujen päälle
Vielä padan kansi päälle ja uuniin.
Kypsytin ensin 220 ° noin tunnin ajan.
Sitten alensin toiseksi tunniksi 150 °.
Ja lopuksi pari tuntia vielä 100 asteessa.
Patakukko oli uunissa reilun neljä tuntia.
Ja hyvää oli, muutama voinokare kuuluu oikeesti tähän ruokaan.
Ja rippeet vain jäivät, kaikille maistui, jopa vieraillekin. Niin pitää ollakin, jottei tunne turhaan ruokaa laittavansa.
Kalastuksen ja sadonkorjuun merkeissä on syyskuu alkanut.
"Oman maan" kurkut säilötty
Ja
puolukkavarvikossakin on jo pyörähdetty. Puolukka on juuri parhaimmillaan kunnon puolukkahillon, liköörin ja marmeladin tekoon. Nyt harrastelen puolukan yhdistämistä eri makuaineilla. Eka kokeilut vaikuttavat suorastaan hurmaavilta.
Näistä värkkäyksistä kerron piakkoin.
Nautinnollista syyskuuta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti