Mies on sairastellut kohta pari viikkoa kunnon yskää. Niin kunnon, että yskä ajoi hänet jopa lääkäriin. Vaikkei olo vielä katsinen ole, päätettiin lähteä päiväseltään piipahtamaan mökillä tätä kauheaa ilmassa pöllyävää katupölyä karkuun.
Neljäkymmentä vuotta on kohta mökillä käyty, kesät talvet. Kokemuksia monesta matkasta on kertynyt. Kaikkeen on totuttu. Aina on kuitenkin karmivan ihanaa tämä keväinen mökkiajelu kiiltävää jäätä pitkin järvenselkiä ja saaria ylittäen. Karmivan sen vuoksi, että aina kyydissä istuessani pidän tiukasti oven kahvasta kiinni, silmät useimmiten ummessa ja suustani kuuluu mitä kummallisempia älähdyksiä koko yhdeksän kilometrin matkalla. Ihanaa sen vuoksi, että tanssivat auringonsäteet, sinistäkin sinisempi taivas ja edessä aukeava avaruus ovat aina yhtä elämyksellisiä näkyjä.
Tässä haluan kuvin kertoa tästä karmivan ihanasta mökkimatkastani tänä päivänä, maaliskuun 24. päivänä. Kuvat eivät ole laatukuvia. Meidän autossa eintaaskaan kerran ollut sitä pysähtymisvaihdetta. Olen näpsinyt kuvat auringon sokaisemana, tuulilasin läpi, tuulilasin joka tyypilliseen tapaan oli varsin likainen. Häivähdyksen maisemasta ja matkasta näistä saa.
Nuo jäätie kuvat olen näpsinyt poistulomatkalla, auringon aamuisesta suunnasta johtuen. Toisaalta ne osoittavat, että poiskin on päästy.
Kaupunkikotimme
kotikatu aamuisessa auringossa
Aamupäivästä tultiin oman saaren rantaan, mökille lounaalle.
Tässä siis poistulomatkaa iltapäivällä.
Ensimmäisen selän ylitys kohti Härönsaarta
Sitten toinen selkä, Kiukuan selkä
Pieni metsätaival läpi isomman saaren kannaksen
Ja kohti jäistä, kiiltävää Harvionselkää
Välillä ajettiin vanhaa jäätieuraa
Toisinaan piti ajaa tieuralta sivuun
Anttola alkoi jo horisontissa häämöttää
Ajo alkoi olla jo voitonpuolella
Vielä kun tuon röpelikön mies selviää,
pääseekin nousemaan rantatörmää
ylös maantielle. Huh huh.
Nyt tuli näköjään pidettyä silmätkin auki
Ja mökille jäi kliivia kukkimaan.
Näillä luontokuvilla toivottelen aurinkoista viikonloppua kaikille
Kääk... Vatsanpohjassa tuntuu, vaikken itse ole kyydissä. Muistan kuitenkin ne ajat, jolloin ajoimme Mieheni kotoa Lohjansaaresta Karjalohjan kirkolle jään yli. Ajokilometrejä säästyi noin neljäkymmentä verrattuna tietä pitkin ajoon. Mutta tunne oli niin samanlainen. Ovenkahvasta tiukasti kiinni ...
VastaaPoistaMutta on kaunista, kun vain malttaa katsella. Niin hohtavan sinistä! Kyllä Suomi on kaunis maa. Ja kaunis on kliiviakin. Aivan upea!
Keväistä keskiviikkoa Sinulle! T. Maija Myrskyluodolta