Mennyttä ja tulevaa

Istun päivittäin, joskus yölläkin mieleisen harrastukseni äärellä pyöritellen päässäni jos jonkinlaisia ajatuksia . Päällimmäisenä mielessä on ilman muuta tässä ja nyt tapahtumat, tekemiset ja suunnitelmat.
Vuoden vaihteen jälkeen mieli palasi useasti vielä menneeseen vuoteen, joten tässäpä mietteitäni ja

Mitä jäi menneestä vuodesta käteen? Mistä pidin, mistä en. Toisaalta, mitä niitä ei pitämisiä muistelemaan.

Mennyttä paketoidessani lipsahtaa ajatukseni välillä tulevaan, kevään aurinkoisiin, lumen valaisemiin ilmoihin, mökille pääsemiseen, tulevaan kesään ja kaikkeen siihen liittyvien asioiden ja tapahtumien suunnitteluun.

Yksi vuosi pitää sisällään monen moisia pikkuasioita, kun vain muistojen syövereistä niitä poimii. Päällimmäiseksi aina ensin nousevat isot ja vahvatunnelmaiset tapahtumat.
Viime kesästä oikein muistoja kaivellessa tulee mieleeni ne muutamat kesän aurinkoiset ja ennen muuta tyynet päivät, jolloin vain istuin aurinkolaiturilla kuuntelemassa ilmassa pörräävien hyönteisten surinaa, haistetelemassa kasvilavoista tulvahtavaa lämpimän kostean mullan tuoksua, seurailemassa kuikkien kuviokelluntaa vedessä tai katselemassa ohi lipuvia isoja ja pienempiä aluksia. Onneksi sateiset myrskypäivät jää unholaan.

Mitä mukavaa viime vuosi sisälsi?

Ensimmäisellä vuosineljänneksellä perheeseemme tuli kimppapakettina äiti ja pieni, vajaa kaksivuotias poika (lapsenlapsen avovaimo ja hänen poikansa). Miten valloittava parivaljakko. Iloa lisää tämän uusperheen asuminen samalla paikkakunnalla kanssamme ja monet yhdessä vietetyt hetket ja heidän antama arkiapu.

Kun yli 20 vuotta on kulunut, kun viimeksi lapsenlapset touhusivat kanssamme, on pikku Jerry hurmannut meidät tyystin.
Vilkkaassa pojalla on kaikenlisäksi ruhtinaalliset unenlahjat.

Kellon ympärys nukutti sikeästi, vaikka aikuiset kuinka kolistelisivat

Mutta kun silmät saa auki ja ruokaa mahaan, painellaan täysillä eteenpäin

Kiva kun olette ilmestyneet perheeseemme.

Merkkitapahtuma oli ilman muuta 50-vuotishääpäivämme juhlineen ja yllätyksineen. Elokuinen juhlaviikko Viron kiertoajeluineen osui vielä aurinkoiseen ja helteiseen ajankohtaan.

Kävelyllä Tartosssa

Mukavia, hymyn esiin tuovia muistoja ovat jokavuotinen Lapin vierailu, Inarilla ystävien luona. Viime vuona  se ajoitui talviseen maaliskuun aikaan.

Monia, monia muitakin tapahtumia yhteen vuoteen mahtuu; konserttia, teatteria, oopperaa., kiertoaleluja ympäri Suomea, ystävien tapaamisia, ruokakokeiluja ym, ym.

Yksi pikku matka, entiseen kotikaupunkiin Imatralle oli varsin hämmästyttävä kokemus, joka pitää mainitatunne, oli käynti imatralaisessa CMarketissa. Tosi on! Olit kuinnLiisa Ihmemaassa. Market oli ja on lähes toisinto Stokkan Herkusta kaikkine sorttimentteineen.
Ehkä jokunen blogini silmäilijä toteaa, etteihän se nyt ihan niin laaja ole, meidän näkövinkkelistä kuitenkin oli.

Tänne ajellaan toistekin.

Kuvavälähdyksiä ruokakaupasta täältä periferiassa

Kun tässä kirjoittelen ja mietiskelen totean kuinka monia, monia mukavia hetkiä ollaan viime vuona koettu. Ei uskoisi. Miehen ärtynyt ja lähes liikuntakyvöttömäksi kipeytynyt polvi, rajoitti kuitenkin osaa  suunnitelmistamme.

Nyt on kuitenkin polveen vaihdettu uusi tekonivel joulukuussa. Toipuminen on hyvin edistynyt, joten uusia suunnitelmia voisi alkaa tehdä.

Viimeisenpänä mutta ei vähäisempänä, heinäkuun lopulla vieraili saariviljelmillämme Viherpiha-lehden toimittaja kuvaajineen. Koko päivä kului heidän kuvauksiin ja jutun tekemisiin, käyskentelemiseen 300 neliöisellä saarellamme.  Sääkin ymmärsi olla silloin kesäisen kaunis. Nyt vain odottelemaan lehden ilmestymistä kesällä. Mukava kokemus oli tämäkin, ylpeänä sain esitellä "puutarhaani".

Meno-paluu venematka  oli heille mieleinen.

Vuosi 2017 on nyt paketissa. Sukkasirkus jatkuu täällä edelleen muutamien lapastöitten maustamana. Viime vuoden sukkasaldo kappaleina oli 62, lapaset päälle. Näistä pitkiä kirjoneulesukkia oli 37 paria. Ei lähellekään facebookissa seuraamieni himosukkaneulojien kappalemääriä, mutta itseeni tyytyväisenä ja ylpeänä tämän kuitenkin julistan.

Ja puikothan suihkivat vielä 11 kuukautta tänäkin vuona.

Toivottavasti tästä vuodesta tulisi lapasvuosi.

Tämän pituinen tämä.

Hyviä tammikuun viimeisiä päiviä sekä leppoisaa viikonloppua!

- varpu -