LISÄÄ LISÄÄ SAALISTA

Kun tähän saalistamisen makuun pääsee niin kaikki muu unhoittuu. Noh, unohtamisiin saattaa olla tietty montakin syytä. Joittenkin asioitten totaali missaaminen jää kyllä kaivelemaan, niinkuin ystävien merkkipäivien unohtaminen. Mies käski polvillaan ryömiä ja anteeksi anella. Paraskin, itte ei viidenkymmenen vuode  jälkeen,  muista edes minun syntymäpäivää, saati sitten muiden.
Mitäs sitten saalistettiin. Joka päivä vahditaan oman sadon kypsymistä, kasvavat ja kypsyvät kuten kuvat osoittavat

 

Kypsät poimittu ja maisteltu

Tällä kurkulla ei toki EU-markkinoille mennä

Muodoista viis kun hyviltä maistuvat omat kesäkurpitsat ja erilaiset yrtit, ilo niitä on vaalia ja seurailla kasvua

Sitten jälleen mustikkametsään mies keräsi poimurilla ämpärilliset kummallakin kerralla, minä raukka vain kolme litraa käsin. Täällä metsässähän se sitten toinenkin mahalento tapahtui. Taas olivat mustikat mättäällä puolenlitran kasassa ja linulla silmäkulmassa kyynel. Onneksi titaanipolvet sementteineen kestivät. Mustelmilla selvisin ja tietysti sillä häpeällä.

Kun on oltu  metsässä saalistamassa täytynee mennä järvellekin saalista hakemaan. Verkot illalla vesille ja aamulla nostamaan. Saalista antoi Ahtikin. Parikiloa muikkuja ja yhden kunnon nieriävonkaleen. Neriä on lohensukuinen kala, mielestäni kalojen aatelia. Illalla herkuttelimmekin sitten kokonaisena grillatusta sitruunaisesta nieriästä kera maukkaan oman maan salaatin. Nam.

Eikä saalistaminen tähän lopu. Torilta hankittiin avomaakurkkuja valkosipuli- ja chilikurkkujen valmistusta varten. Nyt tuossa kylmässä odottaa 12 purkkia kurkkuherkkujen valmistumista.

Ja lopuksi.

Mummo meni maanantaina metsään mustikat mielessä....... saalistaja saikin sienistä satoa.