Tämä teksti on kirjoitettu jo heinäkuussa mutta kiireiltäni on roikkunut luonnoksissa pitkään.
Mietiskelin tässä viikon aikana missä kulkee kohtuullisuuden raja. Noo, se kai on pääteltävä aina itteksensä ja tilanteen mukaan. Tietyssä mielessä se raja meiltäkin välillä unjottuu ja kuka kärsii?? Milloin kukakin. Mistäs moinen pohdiskelu? Yltiöpäisestä saalistamishimosta, joka meihin miehen kanssa välillä iskee.
Näin siis. Käly harvennutti mökkitontiltaan puita. Mies sahasi ne menneenä talvena ropseiksi (toivottavasti termi on oikea). Käly lupasi puut käyttöömme. Nyt mies otti moottorisahan ja painui tontille, minä perässä. Puista sahattiin nyt pölkkyjä, liekö taas terminologia oikea. No joka tapauksessa, kun pikät puut oli saahattu kappaleiksi, alkoi pöllien kuljettaminen omalle saarellemme. Kun kälyn tontti on jyrkkä rinne tontti, olikin mahdoton jo ajatuksena, kantaa pölliä veneeseen. Saalistushimo oli kuitenkin niin suuri, luovuttaa ei kannattanut eikä talven tuloa tietenkää odotettu, lastattiin pöllit Ikean sinisiin monitoimikasseihin. Kassit sitten vedettiin kantohohnastansa rinnettä alas veneeseen. Toimi. Kassit kestivät kahdeksisen reissua, eikä pahempia repeämiä tullut. Omalla saarella mies pilkkoi halkaisukoneella pöllit ja minä ladoin märät puut kuuriin kuivumaan.
Näin siis. Käly harvennutti mökkitontiltaan puita. Mies sahasi ne menneenä talvena ropseiksi (toivottavasti termi on oikea). Käly lupasi puut käyttöömme. Nyt mies otti moottorisahan ja painui tontille, minä perässä. Puista sahattiin nyt pölkkyjä, liekö taas terminologia oikea. No joka tapauksessa, kun pikät puut oli saahattu kappaleiksi, alkoi pöllien kuljettaminen omalle saarellemme. Kun kälyn tontti on jyrkkä rinne tontti, olikin mahdoton jo ajatuksena, kantaa pölliä veneeseen. Saalistushimo oli kuitenkin niin suuri, luovuttaa ei kannattanut eikä talven tuloa tietenkää odotettu, lastattiin pöllit Ikean sinisiin monitoimikasseihin. Kassit sitten vedettiin kantohohnastansa rinnettä alas veneeseen. Toimi. Kassit kestivät kahdeksisen reissua, eikä pahempia repeämiä tullut. Omalla saarella mies pilkkoi halkaisukoneella pöllit ja minä ladoin märät puut kuuriin kuivumaan.
Pienempiä kasseja mies kerkesi haukkua mitättömäksi. Pitää jatkossa valistaa Ikeassa käviöitä
Kone halkaisi pöllijärkäleet
Lopulta kuuri täpötäynnä puita
Kehutkin tulivat mieheltä tiuhista puupinoista.
Rinta rottingilla vain eteenpäin.
Sanotaan, että ahneella on paskainen loppu. Sain Sen karvaasti kokea (myöhemmin toisenkin kerran). Kun mies sahasi pölliä, menin kälyn tontille mustikkaan. Selvennykseksi käly ei juuri käy mökillään, tänäkään kesänä ei vielä kertaakaan. Keräsin siis piirakkamustikat, litran astian täyteen. Kun siinä sitten selkä köykkimisestä, jalat halvaantuneena ja keppi kädessäni vaapuin kohti venettä niin.... Eikö juuri siinä kohtaa ollut juurakko koholla ja kompastuin siihen. Niin sitä iso immeinen teki täydellisen mahalaskun, suorin vartaloin operoiduille polville. Kerran kipu kirpaisi, mutta vielä enmmän sattui, kun totesin melkein puolet mustikkasaaliistani kaatuneen maahan itseni mukana. Niinpä tyydyttiin pienenpään mustikkapiirakkaan, muu ei auttanut. Ja saalistaminen jatkuu....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti