Yö nukuttiin ja mentiin verkoille.
Ahti oli antoisalla päällä
Eli verkoissa oli kaksi, KAKSI puolitoista kiloa painavaa taimenta, kalojen aatelia.
Taas lähituokaa tiedossa.
KOKONAISENA UUNISSA PAISTETTU TAIMEN
1, 5 kg taimen perattuna mutta kokonaisen
Taimenen vatsaan suolaa, mustaa pippuria, sitruunan viipaleita ja lempimausteeni ,rosmariinin oksa. Parilla tikulla vatsa kiinni.
Uunipannulle kaksi desiä valkoviiniä, voinokareita ja kirsikkatomaatteja. Koska kirsikkatomaatit, ainakin nämä kaupasta ostetut, olivat vähän mauttomia, tiputtelin jokaisen tomaatin päälle tipan Akave-siirappia ja suolaa.
Lohi lillimään valkoviiniin ja uuniin. Ensin 200 astetta reilut 15 minuuttia, sitten 150 astetta 30 minuuttia (kiertoilmauuni)
Kermainen suppiskastike, kukkakaalimuhennos ja vihreä saalaatti. Siinäpä sunnuntain loistoateria.
Tuo sunnuntai-päivä oli vähän tuulinen ja lohien kanssa mies oli jo riittävästi puuhastellut, ajattelin, että hänelle tekisi hyvää pieni samoileminen naapurisaaressa. Niinpä komensin hänet sinne keräämään pari litraa puolukoita. Etteikö ahneus iskenyt pahemman kerran. Kyllä totaalisesti. Kun ilta pimeni, meillä oli kahden litran sijaan 20 litraa puolukoita perattavana. Eihän siinä muu auttanut kuin tehdas pystyyn. Puhdistukset ja pakastukset. On nyt puolukoita. Ja hyvää hilloakin, kanelilla ja inkiväärillä terästettynä.
Taas lähituokaa tiedossa.
KOKONAISENA UUNISSA PAISTETTU TAIMEN
1, 5 kg taimen perattuna mutta kokonaisen
Taimenen vatsaan suolaa, mustaa pippuria, sitruunan viipaleita ja lempimausteeni ,rosmariinin oksa. Parilla tikulla vatsa kiinni.
Uunipannulle kaksi desiä valkoviiniä, voinokareita ja kirsikkatomaatteja. Koska kirsikkatomaatit, ainakin nämä kaupasta ostetut, olivat vähän mauttomia, tiputtelin jokaisen tomaatin päälle tipan Akave-siirappia ja suolaa.
Lohi lillimään valkoviiniin ja uuniin. Ensin 200 astetta reilut 15 minuuttia, sitten 150 astetta 30 minuuttia (kiertoilmauuni)
Kermainen suppiskastike, kukkakaalimuhennos ja vihreä saalaatti. Siinäpä sunnuntain loistoateria.
Tuo sunnuntai-päivä oli vähän tuulinen ja lohien kanssa mies oli jo riittävästi puuhastellut, ajattelin, että hänelle tekisi hyvää pieni samoileminen naapurisaaressa. Niinpä komensin hänet sinne keräämään pari litraa puolukoita. Etteikö ahneus iskenyt pahemman kerran. Kyllä totaalisesti. Kun ilta pimeni, meillä oli kahden litran sijaan 20 litraa puolukoita perattavana. Eihän siinä muu auttanut kuin tehdas pystyyn. Puhdistukset ja pakastukset. On nyt puolukoita. Ja hyvää hilloakin, kanelilla ja inkiväärillä terästettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti