Italiassa cabonatassa käytetään paljon sipulia munakoison, paprikan ja tomaattien kanssa, totta kai. Itsekin sipulittomana ihmisenä söin hyvällä halulla Leccen mainiossa lounaspaikassa cabonataa, EIKÄ KÄYNYT VÄÄNTÄMÄÄN VATSAA MITENKÄÄN.
Olen aikaisemminkin huomannut, että etelän mailla syöty sipuli ei vaikuta ruoansulatukseeni laisinkaan. Ei koske vatsaa, ei närästä eikä turvota.
Vaan laitapas kotimaassa sipulia vaikka hyppysellinen niin vessan reitti on hyvinkin tuttu taival useamman tunnin ajan.
Tästä ilmiöstä virittelinkin ajatuksen poikasen cabonataa valmistellessani; onko meillä kasvatetuissa sipuleissa joku sellainen lannoite- tai torjunta-aine, joka saa kemiallisen reaktion joidenkin meidän sipuliallergikkojen vatsassa syntymään.
Tämä olisi mielenkiintoista selvittää. Näppärä ihminen tarttuisi tuumasta toiseen, jääköön itselläni tämä kuitenkin vain ajatuksen tasolle muhimaan.
Cabonata siis syntyi, ilman sipulia tietenkin. Tosin tämä oma luomukseni ei pahemmin muistuttanut kuin väriltään sitä taivaallisen hyvää lecceläistä cabonataa.
Käytin tähän vihanneshöysteeseen kaikki jääkaapin uumenista löytyneet vihannesrippeet:
Kesäkurpitsaa
Paprikaa
Kukkakaalin kukintoja
Pikku purkki kapriksia
Kirsikkatomaatteja
Suolaa, mustapippuria, chiliä, lipsikkaa ja basilikka
Tomaattimurskaa ja hunajaa
Annoin muhia hiljalleen
Kesällä makeitten tomaattien aikaan tuoreet tomaatit ovat käyttökelpoisia ja hyviäkin. Tähän aikaan vuodesta tomaateista ei saa oikein minkäänlaista makua irti. Onneksi ovat nämä taivaallisen hyvät Mutti-kirsikkatomaattisäilykkeet olemassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti