AHVENHERKKUJA

Nyt onkin hyvää aikaa kirjoitella viime aikojen tapahtumista. Istun junassa matkalla kotiin, muutaman päivän Helsingin vierailun jälkeen, happihypyllä, kuten sanon näitä irtiottoja kotioloista. Onneksi lapsi II:lla on valmistunut piharakennus, siellä voi äiteekin yöpyä rauhassa pari yötä. Helsingissä saa frisyyrinsä kuntoon, kokee päällekäveleviä ihmisiä ja saa nauttia kunnon sushi-ateriasta. Täälä kertaa kiertelin myös Habitare-messuilla lapsi I:n kanssa. Nyt siis virkistyneenä, mutta ah niin jalattomana kohti kotia.

Mutta kaloista.
Kun on kalamiehen nainut kauan sitten aviomieheksensä, niin  on kalastajan vaimo lopun ikänsä, halusit sitä tai et. Aina on oltava valmis loihtimaan jotain "hyvää" tuoreesta kalasta.
Joskus olen kurkkua myöten täynnä muikkua ja haukea, silti on suuri ilo, kun verkosta nousee kunnon köriläitä ahvenia. Ahvenparvi kohtasi päivänä muutamana meidänkin verkkojatan ja ahvenpoloiset jäivät pyydyksiimme.

Toistakymmentä ahvenkörilästä repi vanhan verkkomme riekaleiksi.

Ahvenet painoivat  parinsadan gramman ja reilun puolenkilon välillä, siis isoja ahvenia.

Mies verestää ahvenet heti ja laittaa ne kylmään veteen hetkeksi

Ahvenen sydän pumppaa veren pois ja ahvenfileestä tulee kirkas, eikä veren maku imeydy kalan lihaan.

Veret pumppautuvat kylmään veteen

Muutama ahven jätettiin kokonaiseksi niin, että kiduksien kanssa mies veti sisukset pois ja ahvenen vatsa jäi umpinaiseksi, eikä ahvenia suomustettu. Nämä ahvenet savustettiin. Kyllä iso savustettu ahven on aivan huippu hyvän makuinen, totesin itsekin.

Lopuista kaloista mies fileroi hienoa, isoja, valkoisia ja paksuja ahvenfileitä.

Nautinnollinen ruoka syntyi ahvenfileistä, kanttarelleista ja sitruunakermavoi -kastikkeesta.

Paistoin kokonaiset kanttarellit pienen pieneksi hakutun pekoonin kanssa.

Nostin rapeat sienet syrjään.

Paistoin ahvenfileet hyvän ruskeaksi, kummaltakin puolelta  vahtien, ettei fileet s kuivumaan.

Pikkukasarissa tein kastikkeen; hieman kalalientä (ahvenen perkuujätteistä, ruodoista), puolikas sitruunan mehu, muutama raastimen veto sitruunan kuorta, mustaapippurirouhetta ja kermaa. Tarkisti  suolan. Kaadoin kastikkeen fileiden päälle.

Lopuksi nostelin kanttarellit koko komeuden päälle hyppysellisen tuoreen timjamin ryydittämänä.

HERKULLISTA!

Kukkakaalimuhennos ja hunajaiset porkkanalohkot lisukkeena toimivat aina takuu varmasti. Niin ja valkoviini. Sakasalainen Anselmann on tätä nykyä valkkarisuosikkini.



Ympäröivästä luonnosta vielä tähän loppuun.

Sumu kietoi saaremme eräänä aamuna harsoiseen syleilyynsä.

Oli aavemaisen hiljaista ja tyyntä.

Naapurin vene verkoilla oli aavemainen näky

Kunnes tuuli hivenen löyhäytti puun lehtiä

Ja kaunis syysaamu alkoi kuoriutua esille.