Tammikuu on taitettu. Ihanaa. Yksi aurinkoinen päivä oli koko kuukauden aikana täällä päin Suomea. Toki ne ovat harvinaisia näin keskitalvella. Mutta kun sinä aamuna vedin verhot ylös ja ikkunastamme avautui auringon kultaamat puun latvat, alkoi sielukin laulaa tulevien kevätätalven säveliä. Odotusta ja toivoa.
En toki ole kaamosmasennustyyppiä, mutta vähäinenkin auringon kajo kummasti virkistää mieltä, antaa potkua päivään.
No tänään ei sielu auringon valossa lauleskellut. Lunta tuprutti useamman tunnin. Metsähallituksen (tai vastaavan) lippu lepatti vaakasuoraan naapuritalon tangossa. Pakkaslukemat pyörivät nollassa ja kadut pöpperöityivät lumesta. Oli hyvä syy olla menemättä edes pienelle kävelylenkille. Onneksi oli urheiluja kanavien täydeltä ja neulomukseni.
Lapsi I aneli tekemään palmikkoneulopuseroa. Lupauduin. Tuskailin parikin viikkoa erilaisten neulemallien kimpussa, netissä ja lehdissä. Ei vain löytynyt sellaista, joka olisi saanut puikkoni toimimaan.
Välillä tulee kuitenkin sellaisia ahaa -elämyksiä, jotka koituvat lopuksi huviksi ja hyödyksi. Muotitietoinen lapsenlapsi I mainitsi epätoivoni hetkellä, jotta kirjoneuleet ovat nyt kovasti muotia. Eikö vain syttynyt Pelle Pelottoman lamppu päässäni. Mullahan on lankoja omasta takaa ehkä yhteen kirjoneulopuseroon. Toivon mukaan lapseni lempivärin mukaisia. Vähän eri lankoja yhdistämällä sain kuin sainkin kasan neljä eriväristä, samanpaksuista lankaa, joten..... (kuva yllä).
Pikku jännitystä on tietty ilmassa. Riittävätköhän langat varmasti puseroon?
Minun piti kuitenkin kertoa tästä taivaallisen hyvästä poropadasta, jota tänään nautimme sunnuntaiateriallamme. Alkuruokana söimme muikun mätiä kerma-smetanalla Ja keitetyllä perunalla (sopivaa leipäviipaletta ei ollut).
Pakasteen perkaus siis jatkui.
Kaivoin pakkasen uumenista poron etuselkää, kahdelle hengelle löytynyt palanen riitti.
Ja
Pussillisen pakastettuja herkkutatteja
Mätiköntsä suli lävikössä
Poropata
n. 400 g pala etuselkää
Muutama viipale savustettua possun savukylkeä
Maun mukaan herkkutatteja, pakastettuja tai kuivattuja
Suolaa ja mustaapippuria
3 rkl madeiraa
1/3 viherpippurikoskenlaskija juustoa
Kermaa.
Ensin possun kylkisiivut pannulle ja annoin rasvan tiristä paistinrasvaksi
Paloitellut lihat paistoin nopeasti rasvassa, lisäsin suolan ja pippurin
Lihat kippasin kannelliseen uunipataan ja pannun huuhdinvesi päälle.
Haudutin pannulla lopuksi herkkutatit pienessä voimäärässä ja ripottelin suolan päälle.
Lisäsin päälle.pataan.
Nestettä padassa oli lähes lihan pintoihin asti! Vielä ne kolme ruokalusikallista madeiraa ja pata uuniin, ilman kantta 220 º ja n. 25 min, kansi päälle, lämpö 120 º ja 1, 5 h.
Kun lihapalaset olivat läpeensä mureita, lisäsin pataan Koskenlaskijakermaseoksen.
Vielä uuniin puoleksi tunniksi ja valmista tuli.
Tässä pataruuassa korvasin sipulin sienillä. Ässällähän ne alkavat molemmat.
Ja jos joku ihmettelee epätaloudellista pannun kokoa niin kerron, että inhoan syvästi välillä rautapannun pesua ja rasvausta. Rautapannumme on pieni mutta Swiss Diamond on suuri. Paistotulos on kuitenkin lähes yhtä hyvä ja pannu kätevä tiskata.
Alkuruokamäti perunan kanssa, ilman sipulia.
Eikä maku kärsinyt yhtään, mies söi mätinsä sipulisilpulla
Poropataa herkkutateilla, metsäsienisalaattia, hillottuja vihreitä tomaatteja, chilipuolukkahilloa ja etikkakurkkuja. Poro maistui ihan porolta
Pakasteeseen tuli taas kolmen nyssäkän tyhjät koloset, omat herkkukurkut vetävät viimeisiään, puolukkahillo on lopuillaan ja suolasieniäkin hupeni mukavasti.
Pääsee taas tulevana kesänä saalistamaan.
Tammikuun kestänyt pakasteen tyhjennystalkoista nautin myös taloudellisesti. Tammikuun ruokamenot pienenivät kolmanneksella syksyn kuukausiin verrattuna. Jess.
Näin illan kähmyssäkin maistuu vielä suussani tuo poron, sienen, vahvan juuston ja madeiran makusinfonia. Siis SIKAHYVÄÄ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti