No, tämä ketutus ei ole tällaista. Kömpelyys häviää kun oikein skarppaa tai kiroaa kunnolla ja murahtelee miehelle. Nyt ottaa muuten vain päähän.
Harmikseni olen saanut vähäunisen ihmisen lahjat. Nii'in, se ei aina tunnu mukavalta. Valvon pitkälle aamuyöhön ja nukun sitten pitkälle aamuun, yhdeksään kuitenkin. Olen nyt yrittänyt muuttaa vuorokausirytmiä, käydä nukkumaan ennen klo kahta aamuyöstä. Kun jotenkin nukahdan puolen yön jälkeen niin, enkö kuku jo aamusta ennen viittä. Hissuttele sitten siinä useampi tunti ennenkuin mies herää.
Ai miksikö vaihtaa hyvää rytmiä. Makoilin tässä pariinkin otteeseen tammikuun puolella paikallisessa keskussairaalassa rytminsiirroissa. Onneksi taas kerran onnistuivat molemmilla kerroilla flimmerin tasaantumaan. Nuori, valpas, ystävällinen lääkäri suositteli tällaista muutosta unirytmiin. Olen nyt kokeillut, ja hermot tässä menee.
Tiedä häntä mitä tekisi. Näistä rytmäreistä seurasi erilaisten seurantakokeiden kierre. Ajattelin jo tänään siirtäväni lepotuolin ittelleni sairaalaan, joka päivä kun siellä joutuu istumaan. Milloin pitää puhaltaa torviin, milloin kuvataan, otetaan EKG:tä ja verikokeita. Ja tälle ihmiselle on vielä suotu huonot ja pakenevat suonet! eikä verta niin vain oteta. Nyt ovat kädenselät kirjavat ja tähityt kuin tikkataulut ja kyynärtaipeet mustelmilla ja jatkoa seuraa ensi viikolla. Ja ihan turha sanoa, että hyvä kun seuraavat, hyvä kun hoitaavat ja kyllä se helpottaa. Nyt vain ketuttaa.
Eikä siinä kaikki. kirjoneuleeseen neuloin väärällä värillä puolet etukappaleesta, kahteen raitaan tuli neulevirhe, ja lankakin näyttää hupenevan huolestuttavan nopeasti.
Mökille ei pääse jäällä olevan veden vuoksi, kadut ovat huonolla aurauksella eikä kuntosalillekaan saa luitaan kuin kerran viikossa. Lukeminenkin takkuaa. Leffoja tympäisee katsoa, siivota ei huvita ja silityslautakin seisoo turhautuneena työhuoneessa. Eikö muka saisi tuskailla.
No jotain sentään. Kävin kirpparilla. Ostinpa kylppäriä koristamaan pari afrikkalaista figuuria. Aikaisemmin olin hankkinut huutokaupasta Markku Salon Pandora -lippaan. Siinä ne nyt koreilevat.
Ai miksi afrikkalaiset? Ostimme aikoinaan Etelä-Afrikasta ihanan patsaan itsellemme muistoksi. Vaikka käärin sen kaikkien matkavaatteiden sisälle kovakuoriseen matkalaukkuun oli patsas särkynyt useaksi palaseksi. Korvatkoon nämä pystit silloisen harmituksen, kun vielä muutamalla eurolla sain ne ostettua.
Iloahan tuottaa myös keittiön katosta riippuva Eero Aarnion Moon60 -valaisin, huutonetistä joululahjaksi hankittu, viideksellä alkuperäisestä hinnasta.
Hyvä ystäväni kehoitti minua kirjoittamalla purkamaan ne asiat, joihin takertuu kiinni ja vatvoo mielessään, varsinkin ne huonot asiat.
Niin tein nyt. Ja kas, ehkä huomenna on valoisampi päivä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti