HOUKUTTELEVA HERNEKEITTO JA VÄHÄN MUUTAKIN SOPPAA

Kuten olen monasti antanut ymmärtää, sipuliton ruoka kuuluu pääsääntöisesti ruokapöytäämme, ihan vain terveydellisistä syistä. Niinhän se kuitenkin on, ettei sääntöä ilman poikkeusta, niin myös keittiössäni.

Hernekeitto ja hillosipulit on erottamaton parivaljakko. Tänään siis pillereitä naamaan ja herkkuhernistä valmistamaan.

Pakaste on oivallinen paikka, sieltä löytyy välillä unholaan jääneitä herkkuja. Tänään kaivoin pakasteemme uumenista talvella  savuluista ja herneistä keittämääni hernekeittoa,siis perusrokkaa.

Lapin perukoilla hyvä ystäväni tarjoili aikoinaan omaa kehittämäänsä hernekeittoa. Olen sitä vuosien saatossa tehnyt, pienillä omilla muutoksilla, unohtamatta alkuperäistä ohjetta. Kiitos kehittäjälle.

Minun muunneltu hernisversioni
Perushernekeittoa reilun litran verran

Haudutetaan pannulla
1 varsisellerin varsi, erittäin pieniksi silpuiksi pilkottuna
n. 100 g pekonipaloja tai savukinkkua , pieniä kuutioita
1 herkkukurkku pikkupaloina
n. desin verran hillosipulia
Ruokalusikallinen sinappia
Hivenen mustapippuria

Tämä "mössö" haudutetaan pannulla kunnes sipulit ovat hivenen pehminneet ja maut hyvin sekoittuneet. Mössö kaadetaan kuuman hernekeiton sekaan ja annetaan hautua vielä jonkun aikaa, jotta maut tasaantuvat.

Keiton kruunaa nokare smetanaa

Tai

Punssisilmä tekee keitosta juhlavan

Meillä olisi saanut olla hivenen enemmän keittoa. Se hupeni imartelevin saatesanoin miehen suuhun kuin häkää. Toki pidin huolen osastani. 

Kuva ei tee oikeutta värien suhteen. Hernis säilyy kyllä oliivin vihreänä mausteista huolimatta.

Muuta soppaa kohdassa ajattelin palata taannoiseen Lapin matkan paluuiltaan.

Tänään oli paikallislehdessämme uutinen paikallisen ABC:n palkitseminen luovuudesta ja innovatiivisyydestä. Hyvä niin.

Olemme miehen kanssa jo vuosia sitten päättäneet, että yöajosta huolimatta, emme pysähdy huoltoasemille syömään, ABC:t kierrämme kaukaa. No miten olikaan. Kun

reilu viikko sitten ajelimme maan halki Ivalosta etelään, ei tosiaankaan ruokaa saa kahdeksan jälkeen sunnuntai-iltana muualta kuin ABC:ltä.

Piti siis kurvata sinne. Paikkakunta oli jossain Iisalmen paikkeilla. Paras unohtaa paikan nimi.

Jos ei olisi ollut niin nälkä, eikä diabeetikko mieheni ruuan tarpeessa, olisin pyörtänyt ympäri. Ravintolan pöydät olivat täynnä ruuan tähteitä, rypistettyjä pahvimukeja, hampurilaispapereita, ketshuppia, sinappia ja servettejä. Osa oli heitelty lattialle. Tilasimme ruokamme. Tilauksen vastaanottanut "virkailija" tuumaili, jotta kerkeääkö keittiö valmistaa ruokaamme, kun emme tilanneet pikaruokaa. Keittiö huusi kerkeävänsä. Meidät ohjattiin alkusalaattipöytään.

Kuva kertokoon puolestaan. Voitte vain arvailla otimmeko heidän salaattejaan lautasillemme.

Eikä tämä soossisoppa tähän pääty. Aamulla ostin paikallisesta kukkakaupasta kaksi tulppaanikimppua. 

Niinpä niin, homehtuneita.

Vieraita oli tulossa illan suussa, joten ei auttanut muuta kuin tehdä katkotuista kukista oma asetelma. Huomenna käyn valokuvien kanssa myyjän kimppuun.

Sen pituinen se.