LUONNON EHDOILLA - SÄÄN ARMOILLA, oikeammin saarelaisten arkea

Ukkonen jyllää parasta aikaa jossain Luonterin perukoilla. Onneksi eivät raekuurot ainakaan toistaiseksi ole näille kulmille eksyneet. Sataa kylläkin. No tällaiset vuoden 2015 kesäkuun säämuistot jäävät  mielemme perukoille; kylmää, myrskyä, sadetta, korkeaa vedenpintaa ym. luonnon myllerrystä.

Jospa menisin ekaksi läpi tämän valitusosaston, hyviäkin asioita kuitenkin löytyy roppakaupalla.

Toivottavasti kuvasta välittyy koivun siementen määrä, joka levittäytyy saaremme karuun maaston. Eipä auta muu kuin neljännen kerran ryhtyä lakaisu-urakkaan. 

Ei ihme, että mies tokaisee toistamiseen:" hullun hommaa".

Ehkä nuo koivun roskat ja muut risut sekä puiden oksat, joita myrsky lennättelee pitkin tannerta, ovat vähäisiä. Tuhoja tuuli teki enemmänkin ulko-ovelle, joka lipesi ensin minun käsistäni ja sittemmin miehen kourasta seuruksella, että oven karmi halkesi, eikä ovi enää tietenkään mennyt kiinni.

Kerkesin mielessäni jo suunnitella uuden ulko-oven osto. Näin haavekuvana uutukaisen ylevöittämässä sisääntuloa.

Turhaan

Mies otti ja paikkasi, leikkaa liimaa systeemillä revenneen karmin ja taas ovi toimii. Onneksi pidin haaveeni omana tietonani.

Edelleen:

Koskelo, meidän kielellä Sotkelo, kuten lapsenlapsi II pienenä nimitteli, pitää kukkalaatikkoani laskeutumisaluksena.

Laituri karkasi, nyt se on hirtettynä rannan puihin ja käyttökiellossa.

Veneille ei tahdo löytyä telakkapaikkaa

 

Puuveneen laiturille piti rakentaa pitkospuut

Ei niin paljon pahaa, jottei roppakaupalla hyvääkin eli ilon ja ylpeyden aihekavalkadi:

Kohta puhkeaa täyteen loistoonsa Iirikset. Muuten, kukan juuret ovat 50-luvulta ja muutaman muuton nähneet.

Ensimmäinen kasvihuonekurkku valmistui.

Arvatenkin oli super hyvä, olihan oman maan kasvatti.

Kasvilaatikosta pursuavat hyvinvoivat vihannekset

Vanhassa kasvilaatikossa pullistelee mm. maissi. Maa-artisokat kilpailevat rinnalla.

Monta vuotta kesti, ennenkuin sain tämän porokasan kasvamaan.

Yrtit eivätkä kukatkaan kärsi kylmyydestä.

Askartelin "raja-aidan" polttopuista lehtikompostin ja mahdollisen kukkamaan väliin. Kukkaistutukset toki vasta vaiheessa.

Herne puhkuu muovisaavissansa

Edesmenneen Isäni lempikukka, verenpisara jättiversiossaan.

Mikään ei kuitenkaa voita

Luonterin kirkasta vettä

Laskevan auringon valokylläisyyttä

Tai alkavan aamun kajoa.

Juhannus vietettiin "lapsilauman" kanssa ruuan ääressä nautiskellen ja maailmaa parannellen. Ruuista ja leipomisista teenkin tuonnenpana oman juttunsa.

Parasta kuitenkin on, että Kamalansaarella käyskentelee onnellinen ihminen yhdessä miehensä kanssa.