HYÖTYPUUTARHAUNELMIA

Tuo edellinen postaukseni oli selvästi ylioptimistinen. Parin päivän tyvenen jälkeen luonto alkoi reuhtoa oikein tosissaan. Rytmikäs harjanvarsi polska mökin seinustalla kiihtyi hurjaksi taonnaksi. Harja oli nostettava makuuasentoonsa terassin lattialle.

Kaupunki kotimme on vallannut toiset asukkaat, joten saarella sitten vain kamppaillaan tuulen tuiverruksessa ja niin hemmetin jylmässä ilmassa. Onneksi on talvivarusteet käden ulottuvilla.

Kuitenkin mukavaa mökkielämää on vietetty. Ajattelenkin joskus, että tällainen erakkoelämä sopii minulle hyvin. Urbaanielämä on tässä lähellä. Sosiaaliset kontaktit tarvittittaessa ja somet ja muut hilavitkuttimet käytössä. Kotikaupunki vajaan tunnin matkan päässä ja pääkaupunkiinkin päsee reilun parin tunnin matkanteon jälkeen.

Olen monta vuotta suunnitellut hankkivani itselleni kasvihuoneen saarellemme. Hankeajatus on saanut aina tyrmäävän vastaanoton mieheltä, joka ei käsiänsä multaa pistä. Viime aikainen taivutustaktiikka eli uho, jotta myydään kaikki entinen ja ostetaan omakotitalo, tuotti tulosta. Perustellusti en saanut kasvihuonetta.  Mies rakensi ilokseni kolme isohkoa kasvulaatikkoa lasi- ja muoviseinillä eristettynä. Riittävästi minulle. Kun saaremme on kivikkoinen, juurakkoinen ja epätasainen, oli luontevaa laittaa kasvulaatikot isoille laitureillemme.

Lämpöisen mullan haju on niin lumoava, kun etulaseja aukaisee.

Lämpömittari näytää 28 ° vaikka ulkolämpö ei ole kymmentäkään astetta.

Puutarhaunelmia. Toivottavasti ei turhia.

Kylmästä säästä on se hyöty, että lämpimikseen on jotain tehtävä.

Kymmenen vuotta suunnitteilla oleva kivikko- ja joutomaa-alue alkoi tänään saada uutta ilmettä

Tämä on vasta alkua, paljon on punnerrettava ja pylly kohti taivasta kyykittävä, ennenkuin tämä louhos on edes jossain mallissa.

Eka haaste tälle päivälle oli sopivien kivien kerääminen, vaikka kivikkoisella saarella elelemmekin. Valtaosa naisen kannettavissa olevista kivistä kun on veden alla Saimaan veden korkeudesta johtuen. Näinhän se on ettei hätäilemällä synny kuin....

Lopuksi pieni kuvakavalkaadi maisemistamme.

Harmi, ettei aallokon korkeus näy, miehen mukaan ei näin kovaa myrskykautta ole ennen saarellamme koettu

Ja sitten, myrskyrintamasta on vain "liepeet" näkyvissä

Yö voi piirtyä eteemme kesäyön kuutamossa

Välillä maisema maalautuu värikylläisenä ihailtavaksi

Kovin on harvoin tarvinnut kesäyönä takassa tulta loimuttaa, tänä suvena kyllä

Näillä mietteillä ajattelin lopulta käydä nukkumaan. Yritän tässä päivänä muutamana laittaa vinkiksi ohjeen suolaisesta piirakasta, jossa on todella maukas pohjataikina. Siihen asti siis.