ONNI YKSILLÄ, KESÄ KAIKILLA

Että voikin iloita pienistä asioista (ainakin suurempien puuttuessa). Nooh, kaiken kaikkiaan olen positiivinen ihminen vaikkakin joskus tuntuu, että maailma kaatuu päälle. Joten iloja löytyy kyllä muutakin.
Mutta tää kasvun ihme ja sadon korjuun riemu, ne sopivat minulle.
Vaikka kevättöiden aikaan liikkumiseni olikin niin rajoittunutta, apuvoimin sain laituri ja terassiviljelyt suht koht aikaiseksi. Kiitos myös miehen, joka viime vuotisesta tomaattisadosta innostui tähän harrastukseeni mukaa, rakensi pari uutta laatikkoa katoksineen ja muovihuppuineen. Mitään kaunottariahan ne eivät ole, mutta eihän olla enää itsekkään. Satoa ne pukkaavat ja sehän on pääasia. Nää kurkut, voiko kurkku tosiaan olla näin herkullinen? Kyllä voi, toinen kappale jo kerätty ja lisää on tulossa. Hörskkykurkutkin saivat aivan uuden ulottuvuuden. Parasta kuitenkin on  tuo kasvun ihme. Voisin istua laiturilla laatikon vierellä ja tuijottaa, odottaa kasvien kasvamista ja kuunnella kuinka ne suhisten kohottautuvat auringon säteitä kohden. Tässähän herkeää ihan runolliseksi. Kuvatkoon tämä tätä riemua, jota taas tunsin irrottaessani kurkkujöötin varrestansa.