Ystäväperheen houkuttamina istahdimmekin aamuna muutamana autoon, starttaus ja auton nokka kohti seikkailuja. Kun ei tee asioita liian yksinkertaisiksi, voi kokea yhden rupeaman aikana monenlaista. Se, että päätimme siis lähteä Ivaloon oli varsin yksinkertainen päätös. Mutta kun päättää lähteä Mikkelistä Ivaloon, ajaa matkan Tampereen, Pietarsaaren ja Kokkolan kautta, vaatii jo jonkin verran hajaantuvaa aivotoimintaa. Ensin siis Tampereelle teatteriin katsomaan Hiljaiset sillat-näytöstä. Yö Tampereella ja aamulla taas taipaleelle. Siinä ajoreittiä tutkaillessame totesimme, että länsiranikkoa emme ole vuosiin kolunneetkaan, joten suunta kohti Pietarsaarta. Kokkola ja Raahe siitä eteenpäin. Mukavaa matkantekoa, mies ajoi, minä heiluttelin puikkoja vieressä. En tahtipuikkoa vaan sukkapuikkoja. Valmista tuli, maisemat vaihtuivat ja Oulu häämötti yöpaikkana.
Kolmantena matkapäivänä pääsimme perille Ivaloon, tarkemmin Inarin järvimaisemiin. RUSKAAN.
Kuvan kaunis maisema
ystäviemme kotitalon rannasta
Talon vierasmaja toimii
kotinamme vierailumme ajan
Ja matka jatkuu. Tänään ajelimme Karikasniemeen, sieltä Tenojoen varta pitkin Utsjoelle, todetaksemme tämän ruska-ajan luonnon värikylläisyyden. Matkan aikana pohdimme, miksi näin loimuavaa vuoden aikaa nimitetään ruska-ajaksi, tehdään ruskaretkiä ja ihaillaan ruskaa. Sanaakin väännettii omien mielleyhtymien mukaan.Ruma sana!
Tenojokilaaksoa ja tuntureita
Pienen pieniä yksityiskohtia
Kotiin ilta-aurinkoon
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti