LAPASTAIVAS

LAPASTAIVAS

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

PAIKALLISTA RUOKAKAUPPAKULTTUURIA

Tuntuu ihan kuin olisi talvi taittunut.  Oikeastihan talvi vasta alkoi. Vihdoin satoi pienen pieni kerros lunta ja tuli pakkaset. Saimaakin on napsahtanut viime yönä jäähän. Mukavaa. Todella mieluusti katson ikkunasta lunta, aurinkoa ja pakkashuurun leijailua kun pimeää, märkää ja sateista luontoa. Kaupunkikin näyttää kauniimmalta ja ulkoilu houkuttavammalta.

Tässä pitkän pitkinä, hemmetin synkkinä ja sateisina päivinä rupesin mieltäni kohentamaan uudella harrastuksella. Minusta on tullut virtuaalifarmari. Tähän olen jäänyt koukkuun tosissaan. Kun en ole saanut itselleni oikeaa farmia hankittua,miehen vastustuksen vuoksi, tyydyttää tämä farmin pito hivenen intohimojani. Farmin pito onnistuu Hay Dayssä ja farmini nimi on Maioun.
Ainoa haitta on, että jää muut harrastukset lapsipuolen asemaan. Ruuan laittaminenkin on kohta pakkopullaa. Toivottavasti alkuinnostus vähän laantuu ja palaan taas neulomuksieni ja kokkailujeni pariin, ainakin osittain.

Kun vuosi on vaihtunut, jouluruuhkat, uuden vuoden ja loppiaisen tiimellykset takanapäin, aikaa jää "ympäristötarkkailuun" .  Nyt huomioni kohteena on käyttämämme päivittäistavarakaupan sorttimentit.

Pääsääntöisesti teemme ruokaostoksemme paikallisen S-ryhmän kauppakeskuksesta Stellasta. Stellassa on S-Market, hyvä iso liiketila, sopivasti Alkon ja Apteekin naapurina. Mikkelin 100-vuotias kauppahalli on arkkitehtoorisesti hienosti uitettu kauppakeskuksen sisään, vanhaan Matkahuollon rakennukseen. Mielestäni loistava ratkaisu. Huonojalkaiselle on taivaallista, että autohalli sijaitsee suoran kulkuyhteyden päässä tästä keskuksesta. Kärrillä vain tavarat autoon ja kolikot rahastuskoneeseen ja ajat kotipihaan.
Mutta tuo Stellan S-Market ja sen tavaravalikoima aiheuttaa aina, jos ei päänsärkyä, niin ainakin kovaa, sanoisinko harmistusta. Parhaalla paikalla oleva marketti ei satsaa erikoistuotteisiin lähes ollenkaan. Tai jos, on  parasta ennen -merkinnät hyvin lähellä viimeistä päivää.  Näin oli esimerkiksi maissikanan osalta, jota erään kerran ostin pakasteena.
Välillä seilailen marketin vihannestiskin äärellä ees taas kuin Volgan lautturi ja ihmettelen, eikö voisi olla enemmän vähän erikoisempaa tarjontaa, sesonginkin mukaan. Missä ovat mustajuuret, raitajuuret, kyssäkaalit? Tässä vain muutamia, joita nyt joita kaipailen. Entä hedelmätarjonta? Miten olisi kalatuotteet ja kalat?

Etelä-Savoa kehitellään ja on kehitetty luomuosaamista. Stellassa ja sen marketista siitä näkyy vain parimetrinen osio vihannestiskin päässä. Entä yrtit? Voisin tässä luetella monia omista lähtökohdistani ajattelemiani epäkohtia. Jätän toiseen kertaan.
Tiedän, että niin monta mieltä kuin miestä. Erikoistavaroissa on aina suuren hävikin vaara. Ei ihmiset osta, näin sanotaan. Eivät osta kun ei opeteta, ei oteta riskiä, mennään mistä aita on matalin. Voisiko meitä kuluttajia opettaa. Miten olisi Tähtitorin (kauppakeskuksen keskiö) tuote esittelyt? Syksyllä erikoiskasvikset esiin, alkutalvesta, teurasaikaan lihat ja metsästystuotteet. Näin keskitalvella cross-kitchen tempaukset ym.ym.

Isojen kauppaketjujen ongelma on varmasti sorttimenttien sijoittaminen eri liikenimen alla toimiviin kauppoihin. S-marketeilla omat nimikkotuotteensa, Alepalla omat, Salessa taas hieman erilaiseta ja Prismassa ihan oma tavaramaailmansa. Mietin vaan, että palveleeko S-ryhmä ja K-kaupat asiakkaitaan vai ruokkivatko pääsääntöisesti omia keskuksiaan?

Tässäpä pikku pohdintoja junamatkalla Helsinkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti