Tulin pitkinTurun teitä, hämäläisten härkäteitä.
Näin loruiltiin runo- ja lorukirjassa, jota tykkäsin lapsuudessani kovasti lukea. En ollut mikään himolukija, päinvastoin, laiska sellainen. Siksi varmaan tästä kirjasta tuli suosikkini, ei tarvinnut pitkiä satuja eikä tarinoita lukea. Vieläkin monet lorut pulpahtelevat esiin muististani.
Hämäläisten härkäteitä läksimme siis sisareni kanssa ajelemaan. Olin päättänyt viedä siskoa äitimme synnyinseudulle, seuduille, jossa sisarenikin oli sotien aikaan paljon asunut tätimme ja serkkujemme hoidossa. Muistelumatka.
Isovanhempani ovat paljon kierrelleet noita hämäläisiä härkäteitä, asuen aina vaarimme töitten vuoksi milloin missäkin lähikunnassa, joten kierreltävää meillekin riitti. Päivä kuitenkin loppui liian varhain. Minulle näistä paikoista jäi hajanainen ja etäinen kuva. Kadu matkaa toki en. Jo itse Häme vehreine alkukesän maisemineen oli itä-suomalaiselle, kivikkoiseen maisemaan tottuneelle, varsin kaunista katseltavaa.
Tässä kuutama kuvanen.
Kellosalmen maisemaa, noudimme täältä serkkumme
Rimmi Kellosalmella, autioitunut äidin kotitalo, yksi monista.
Piharakennuksetkin uinuu vanhuusuniaan
Metsittynyttä maisemaa, raparperipuska ja omenapuun raasku viestittävät entisajan puutarhasta
Olisinpa tämän aittarakennuksen saanut mukaani
Pippuri Harmoisissa, pikkutalo järven rannalla
Tämänkin talon piharakennukset kaipaavat käyttäjiä
Järven aallotkin ovat uinahtaneet tähän ympäröivään raukeuteen
Illan viettoa savukalan ja salaatin äärellä serkun mökkimaisemissa
P6täisi olla aikakone, jolla taaksepäin katsoa. Tietäisipä enemmän oman äidin varhaislapsuudesta. Kun perhe on asunut Padasjoella, Kellosalmessa, Harmoisissa, Kuhmoisissa, Lammilla, Nastolassa, Hollolassa, Viipurissa, ties missä muualla, ei meillä jälkipolvilla ole kuin ripaus tietoa tämän perheen arkihistoriasta.
Mutta, sisko ammensi elämyksiä ja kokemuksia muistojensa sopukoista ja nautti näin joululahjastaan. HIENO PÄIVÄ.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti