RUUKKUPUUTARHAA

Kesä aika on mukavaa, ainakin näin  alkajaisiksi. Mukavaa on myös se, että kolmen -neljän kesän jälkeen tuntee taas itsensä lähes täysivoimaiseksi. Kun tässä päivänä muutamana kolmannen kerran tänä suvena lakaisin saartamme, muistelin vuoden takaista haravointiurakkaa. Kepin siirtämistä, puuhun nojaamista ja tasapainotaiteilua juurakkoisessa maastossa. Postauskin tästä on viime vuodelta. Nyt siis vaikka sapettikin tämä ainainen puun roska, sammaleen lakaisu tuntui jopa kivalta.

Voimiensa tunnossa kun on, syntyy jälkeäkin rivakasti, ainakin omasta mielestäni.

Ensin maalasin kaikki virttyneet ja haalistuneet muoviruukut

Sitten istutin perennoita, ihan vain vaihtelun vuoksi.

Ruukut asettelin luonnon kivien joukkoon

Yritin vähän luontotaidettakin

Kunnes myrsky kunnolla runteli istutuksiani.

Poistuin sisätiloihin takkatulen ääreen

Mies vain uhmasi sadetta ja tuulta, korjaten jäitten runtelemaa laituria.

Huutelin jo sisällekin. Kuuroille korville huutoni kantoi. Kaikki neljä laituria on jäitten rikkomia, ei kuulema auta vikistä.

Nyt olen istutuksissa jo päässyt siihen vaiheeseen, että laatikoissa kasvaa punajuuret, porkkanat, kyssäkaalia, retiisiä, naurista. Sinkkiämpäreissä papuja, yrttejä ja salaatteja. Hupullisissa laatikoissa pinnistelevät tomaatit, paprikat, jokunen chili, lehtikaalit ja kasvihuonekurkut. Vielä pitää käydä puutarhalta hakemassa kesäkukat, avomaakurkut ja kesäkurpitsat (taimet tietenkin). Ja kasvun ihmettä pääsee jälleen. nauttimaan. 

Sieltähän niitä pilkistää, pikkiriikkisiä alkuja.

Kerrottakoon lopuksi se, että en ole eläissäni päässyt kunnolla tätä puutarhakulttuuria harrastamaan. Lapsuuden kodin kokemukset ovat niukkaakin niukemmat. Aviollisen elämäni varrella harrastamani kasvatus perustui savimaaviljelmään, josta syksyllä en löytänyt edes niitä keväällä istuttamiani yhdeksää perunaa ja porkkanan luirut eivät nousseet maasta ylös vaan katkesivat maan uumeniin. Seitsemänkymmen luvulla hankkimamme saaripaikka on niin kivinen ja juurakkoinen, ettei kasvimaasta voinut haaveillakaan. Vaan kiitos ja kunnia kaikille niille, jotka ovat keksineet ja kehityäneet tämän ruukkupuutarhaidean, suomalaisen eläkejärjestelmän ja opetusohjelman, joka takaa meille taitavat kirurgit. Minullakin on nyt hyöty- ja huvipuutarha.