TUHTI JA TULINEN AHVENKEITTO ILMAN SIPULIA

Ankara pakasteiden tyhjennyskuuri on meneillään. Aina vain ihmettelen, miten paljon sitä ihminen sullookaan tavaraa pakasteeseensa, vaikka kaupat pursuaa mitä erilaisimpia elintarvikkeita. Toki, itse kalastamme ja marjastamme sekä sienimetsässä touhuamme, mutta kuitenkin. Kahden hengen talous ja useampi pakaste.
Näin härkäviikkojen alkaessa on mitä mainiointa ajanvietettä (oiskohan muuta?) pyöritellä välillä pakasteita ja ihmetellä, että ai tällaistakin...
Nyt siis käteeni tarttui ahvenfilepaketti, pieni nyssäkkä katkarapuja ja pussillinen mustikoita.

Googletin erilaisia kalakeitto-ohjeita. Reseptin piti olla sellainen, joka hivenen peittäisi pakastekalan jo hieman vanhentuneen mauan. Eihän ne fileet kovin vanhoja olleet, marraskuun alussa pakastettu. Itse on niinkään makueroa huomaa, mies on tässä suhteessa tarkka.  Kun on tottunut päivän vanhaan kalaan, tuntuu jo kuukaudenkin pakastus heikentävän vähän kalan makua. Tottahan se on, kun ei kotona sellaista nopeaa syväpakastusta saa aikaan.

Monien keitto-ohjeiden summana syntyi meidän perheen keitto seuraavilla lisukkeilla.

Suikaloin puolikkaan fenkolia kasariin öljyvoisulan sekaan ja kuullotin niitä jonkun aikaa. Lisäsin pari sellerin varta suikaloituna, isohkon porkkanan suikaleet ja paprikan suikaleet sekä kolmen pienehkön perunan lohkot. Kuullotin hetken ja lisäsin kuivattua lipstikkaa, palasen tuoretta inkivääriä lastuina sekä mustaapippuria. Kun kasvikset olivat hiukan pehmenneet lisäsin 2 dl puolikuivaa valkoviiniä ja kalafondikuution. Lopuksi liemeen suikaloin pienen palan tulista tuoretta chiliä. Annoin hautua kattilassa kannen alla kunnes kasvikset olivat kypsiä, eivät kuitenkaan liian pehmeitä.

Huumaava tuoksu nousi kantta raottaessa.

Tarkistin maun, lisäsin hivenen suolaa ja Akave-siirappia ja muutaman tipan srirachaa ja teelusikallisen verran tomaattipyrettä. Lopuksi ahvenpalat kasvisten sekaan, purkillinen kookosmaitoa ja kiehautus. Ennen ruokailua vielä ne sulaneet katkaravut ja tuoretta korianteria keiton päälle. Tulisen maukas talvinen ahvenkeitto oli valmis.

Mihinkäs mustikat?

No jälkiruokaan tietty. Lämpimät mustikkapiirakat kera mantelimaidon, häkellyttävän hyvää.

Tuntuipa ihanalle, jääkaapin vihanneslokero tyhjeni huomattavasti  ja pakasteeseekin tuli mustikkapiirakoitten verran tyhjää tilaa. Vaan pakaste on edelleen täysi. Huomenna pyöräytellään pakastetta uudelleen.