Kipeästä jalastani huolimatta aloitimme kesän mökkikauden heti jäitten lähdettyä. Hyvää tämä teki sielulle, päästä maaseudun rauhaan, pois asfaltilta.
Omat hankaluutensa toki kipeän jalan kanssa selviytymisessä on, on ulkohuussia saunalla peseytymistä, eikä vielä kaikki vähäisetkään mukavuudet toimi talven jäljiltä. Mutta aikaa on, eikä odottavan aika toki tule pitkäksi. Aina voi keksiä uutta puuhasteltavaa.
Oma taitolajinsa on näin kyynärsauvalliselle ihmiselle saaremme lakaiseminen ja haravointi. Sauva käteen ja luuta toiseen. Könkkyät sopivalle kohdalle maastoon, katsoen kuitenkin, että noin kaahden metrin alueella on haravoitavaa. Kyynärsauva kädenmitan päähän puun runkoa vasten (tässä kohtaa kiitän miestäni vastahakoisesta puiden kaatamisista vuosien varrella), harava käteen ja ei kun lakaisemaan ympäriltä. Sitten kyynärsauva taas käteen, pari peruutusaskelta, sauva seuraavaan puuhun nojaamaan ja taas lakaisuvedot niin, että lehti ja risukasa siirtyvät eteenpäin. Hidastahan tuo on, varsinkin kun keppi kaatuu välillä sammalikkoon, harava jää väärän rungon taakse ja tuuli kerkeää pöllyttää lehtikasaa hajalleen. No väliäkö sillä, aikaahan on. Tietty neulomiset vähän kutkuttavat ja jalkaakin alkaa moinen taiteileminen kolottaa.
Äitien päivää meillä on lähes aina vietetty teemalla; äitien päivä, äiti tekee ja muut nauttii (anteeksi lapseni, tämä on vuosien varrella omaamani tunne).
No tänä vuonna nautimme kauniista keväisestä juhlapäivästä kahdestaan. Ei silti nuorisoa ja vähän varttuneenpaakin polvea kaipasimme ympärillemme.
Onneksi tuo Luonterin Ahti on ollut suotuisa, joten sain valmistettua juhla-aterian tuoreesta kalasta isälle, siis miehelleni.
Haukikohokkaita, kermaista sitruunakastiketta ja vihreää parsaa, muunnellen monia tuttuja reseptejä oman makuni mukaan.
HAUKIKOHOKKAAT
N. 700 g ruodotonta haukea
pari viipaletta kylmäsavulohta
2 kananmunan keltuaista
vajaa desi kermaa
suolaa ja mustaa pippuria
Nämä monitoimikoneeseen pyörimään. Tarvittaessa voi lisätä vähän kermaa, seos saa olla puuromaista, ei liian tiukkaa.
Sitten kananmunan valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja nostellen kevyesti sekoitetaan kalamassan joukkoon.
Kuohkean kalamassan nostelin silikoni muffinssivuokiin. Vuoat vesihauteeseen uuniin n. 200º ja 35 min.
KERMAINEN SITRUUNAKASTIKE
1 1/2 dl hauen perkuutähteistä keitettyä kalalientä (perkuutähteitä keittäessä maustan liemen aina fenkolinsiemenillä)
Puolikas kypsän sitruunan mehu
Vajaa desi kuohukermaa
Keitetään kokoon, tarkistetaan maku ja suola ja lopuksi desin verran tillisilppua, tuoretta sellaista.
Vihreät parsat keitetään pienessä suolavedessä, johon on lisätty vähän ehtaa voita
Tästähän se juhlaruoka syntyikin. Diabeetikkomiehelle pari ruisleipäviipaletta vielä, niin hiilarien saantikin on turvattu.
Jälkiruuaksi tein raparperikiisseliä, jonka juhlan kunniaksi kruunasin kaardemummakermavaahdolla.
Näkyi maistuvan.
Tälleen meillä täällä Kamalansaarella, välillä kiroillen hitaasti parantuvaa jalkaa.
Tänään mies lämmitti saunan ja kun olin oikein tuskastunut taas olemiseeni, otin löylyt ala lauteilla, kylmä märkä pyyhe polven ympärillä, sitten ulos, kyynärsauvat käteen ja könkkäsin uimaan. Kylmää oli, joten toinen paha peitti toisen. Ei niin tuskastuttanut, kun hyinen vesi puistatti kehoani ja kaikki tarmo kohdistui vedestä pois pääsemiseen takaisin saunan lämpöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti