SIENISOPPAA

Istun aamutuimaan junassa. AAMUTUIMAAN! Mistähän tuo tuollainenkin sana tulee. Aamu on aamu. Tuimalla on taas monta merkitystä murrealueesta riippuen. Minulla on nyt sitten suolaton aamu, mikäli tulkitsen tuimaa oman alueeni murteella.

Siis istun junassa, nokka kohti sivistyksen kehtoa, pois periferiasta , kuten eräs ystävä tätä eteläsavolaista seutua nimittää. Periferiassahan sitä asutaan. Vantaalainen miehen sisarkin kyseli päivänä muutamana, mahtaako mikkeliläisissä kaupoissa olla laktoositonta voita. Hän on tulossa sukutapaamiseen meille ja on kovasti ruoka-allerginen. Vakuuttelin, että varmasti on. Näin sitä varmaan sieltä pääkaupunkiseudulta katsoen asioita ajatellaan. Ei käy kieltäminen, suppeampaa tarjonta erikoistuotteissa ja erilaisissa herkuissa on. Lohdutuksena kuitenkin, ettei ehkä olla syömäköyhiä, joskin muuten köyhiä.

Aah, eihän minun pitänyt näitä jaaritusasioita kirjoittaa. Eikä oikeastaan kirjoittaa mitään muutakaan. Vaan kun astuin junaan, löysin paikkani ja asetuin taloksi, huomasin, että repussani ei ollutkaan neulomustani. Pahus, se jäi työtuolilleni.
Ensimmäinen matkatunti kului Candy Crashia pelatessa. Kun pelielämät loppuivat, tapan sitten aikaa bloggaajana.

Maanantain 18.11. Sienisaalis

Melkoista

Kanttarellitkin aivan hyviä

Veneenkääntöreissulta keräsimme sitten viimeiset saaliit autorannastamme ja illalla herkuttelimme tuoreista sienistä tehtyä sienisoppaa. Keittelin vähän fiinimmän sopan tällaisella ohjeella.

KUOHKEA SIENIKEITTO
 n. 2 dl tuoreita suppiksia ja kourallinen kanttarelleja
haudutin niistä liian kosteuden ensiksi pannulla
kasariin vajaa ruokalusikallinen voita, esikäsitellyt sienet, puolikas kasvisliemihyytelöstä ja pari desiä vettä.
Annoin hiljalleen porista hetken, about 10 min.
Sen jälkeen sauvasekoittimella keitos soseeksi ja takaisin liedelle
Lorautin vielä tilkkasen vettä, ripaus valkopippuria, kolmisen ruokalusikallista Koskenlaskijasulatejuustoa ja 1/2 dl portviiniä seokseen. Sen verran jatkoin vielä keittämistä, jotta alkoholi häviää sopasta.
Lopuksi vatkasin reilun desin verran kuohukermaa ja lusikoin sen keittoon.

Jo tämä keitto pelkästään oli hyvää. Luin kerran mukavan vinkin vanhahkojen leipien uudelleen elvyttämisestä, joten sopan kanssa meillä oli leipäviipale (tai 2), jonka olin pyyhkäissyt valkosipulin kynnellä, sivellyt runsaalla voilla ja paistanut sen verran uunissa, että pintaan tuli hivenen väriä. TAIVAALLISTA.

Kolestroolit olit nyt kohdallaan, niitä kasvatettiin, kerman, juuston ja voin avulla tällä aterialla. Tää siis maanantaina. Eilen olikin sitten haukipäivä ja niukkakalorinen sellainen.

Näin ne matkatunnit junassa kukuvat ja matka jatkuu. Kohta pääsen ystävien pariin aamupalalle ja sitten kampaajalle. Ihanan ihana vapaapäivä.