Kirjoitin pitkän rupeaman muutama päivä sitten blogiani, kehuen tietty taas, mitä kaikkea on tullut tehdyksi. En kuitenkaan ehtinyt lukea koko vuodatustani, joten tallensin sen luonnoksiin. No tohelo kun on, aukaisin äsken kirjoittamani tekstin ja poistin sen saman tien. Siis tän postauksen voisi siis lukaista näin: "Sen pituinen se".
Ettei vain jäisi kynttilä vakan alle, niin lyhykäisyydessään tuhottu tekstini piti sisällään seuraava.
Koko päivä, tai siis lähes, aherrettiin syystöiden parissa mökillä.
Illansuussa oli ihana istahtaa viinilasin kera nauttimaan pastellivärien sävyttämästä luonnosta
Ämpärimansikkani ei ymmärrä, että nyt on syksy. Kukkii ja työntää marjaa vain vimmatusti. Tää on siis mesimarjan ja mansikan risteytys, jos joku epäilee marjatuntemustani.
Välillä purkittelin yrttejäni
Koemielessä kokeilin, joko muikunmäti on syötävää.
Märkää vähän, mutta samaa herkkua kuitenkin. Mäti, smetana ja paahtoleipä.
EIKÄ SIPULIA LAISINKAAN.
Ja aamuyöstä olikin sumu verhonnut saaren. Hyvä oli lähteä kaupunkiin viettämään "vuosilomapäivää" tai vaikka Pekkasia siis pekkaspäiviä.
Ja vaahtera sen kun komistui kerrostalomme pihalla
Ämpärimansikkani ei ymmärrä, että nyt on syksy. Kukkii ja työntää marjaa vain vimmatusti. Tää on siis mesimarjan ja mansikan risteytys, jos joku epäilee marjatuntemustani.
Välillä purkittelin yrttejäni
Koemielessä kokeilin, joko muikunmäti on syötävää.
Märkää vähän, mutta samaa herkkua kuitenkin. Mäti, smetana ja paahtoleipä.
EIKÄ SIPULIA LAISINKAAN.
Ja aamuyöstä olikin sumu verhonnut saaren. Hyvä oli lähteä kaupunkiin viettämään "vuosilomapäivää" tai vaikka Pekkasia siis pekkaspäiviä.
Ja vaahtera sen kun komistui kerrostalomme pihalla
Ei muuta kuin: lyhyest on virsi kaunis. Jatketaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti