Ollaan oltu miehen kanssa vähän alavireisiä jo jonkin aikaa. Ikävät ystävien kuolemat, omat pikkusairastelut, arkihuolet lapsista ja lapsenlapsista kummasti aina kietoutuvat saman aikajanan ympärille. Mutta tällaistahan elämä on. Asiat tulevat ja menevät omaa latuaan.
Mielenrauhan ja positiivisen asenteen eteen kannattaa uurastaa. Jo muinoin intiaaninaiset tekivät neuletöitä helpottaakseen stressiänsä ja pelkojansa sillä aikaa, kun miehet olivat pitkällä metsästys- tai sotaretkillänsä. Näin huomaan tämän toimivan itsellänikin. Sukkia , lapasia, säärystimiä syntyy roppakaupalla. Ja helpottaa. Mielikin piristyy, kun voi ihailla kättensä töitä, olla oikeesti hyvillä mielin, vaikka kuinka mielensopukoissa nävertää. Nuorena likkana muistan soittaneeni pianoa, vähäisillä taidoillani, kun oikein sen aikainen maailma mätti lunta tupaan.
Tässä "pikkuminiän" kanssa pohditaan kumpi väri on parempi
Se neulomisista.
Ruoka ja ruuanlaitto on meidän perheen intohimo. Vähän joskus laiskottaa ja tympäisee. Luonnollista varmaankin. Meillä syödään kaksi lämmintä ateriaa päivässä miehen diabeteksen vuoksi. Vaikka kuinka yrittäisit rationalisoida ruuan laittoa, välillä kuitenkin tuntuu, että NYT RIITTÄÄ.
Mutta sitten herkkusuuhimo nostaa päätään ja taas kokkaan intohimoisesti.
Nyt tehtiin karitsan munuaisia seuraavasti.
Karitsan munuaiset
meille kahdelle
3 kpl karitsan munuaista, poistin munuaisten päältä kalvot ja jänteet,
leikkasin munuaiset viipaleiksi.
Pyörittelin munuaisviipaleet vehnäjauhosuolamustapippuri seoksessa.
Paistin pannulle vähän avokadoöljyä ja nokare voita. Pannu saa olla kohtalaisenkin kuuma.
Vain vajaan minuutin paisto per puoli riittää ja sitten mukuaiset toiseen astiaan jäähtymään, jotteivat kypsy liikaa eivätkä sitkisty. Nostin ne lautaselle.
Kun olin munuaiset siirtänyt syrjään, kaadoin pannulle reilun desin vettä, kaksi ruokalusikallista Dionin maalaissinappia, siis sitä rakeista, hyppysellisen lipstikkaa ja pienen pieni loraus Akavesiirappia. Annoin kiehahtaa hetken, lorautin desin verran kuohukermaa ja kippasin munuaiset kastikkeen sekaan. Jälkilämmöllä munuaiset lämpenivät uudestaan ja jauhoinen munuaisen pinta suurusti kastikkeen.
Kun ei liikaa paista eikä hauduta, munuaiset ovat herkullisen meheviä.
Mielettömän hyvää. Sinapin asemasta käytän joskus madeiraa.
Kannattaa kokeilla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti