Kananmunia oli kertynyt ikään kuin liian kanssa, ja aloin huolestua niiden parasta ennen -päivän umpeutumista. Valkuaisiakin oli jäänyt muutama edelliseltä päivältä, joten hyvä pannari alkoi maistua mielikuvituksissa
Olen aikaisemminkin kertonut, että isäni oli oiva pannukakun tekijä. Kerta toisensa jälkeen olen, milloin mitäkin ainesosia muuttaen, yrittänyt saada vastaavanlaista pannaria aikaiseksi. Pitäisi varmaan tehdä useamminkin kuin kerta vuoteen, jotta kokemus tässäkin asiassa karttuisi.
Tästä luomuksestani olen ylpeä. Pannari hipoi jo lähes täydellisyyttä
Minttumustikkahillo täydensi vielä makua.
Herkkupannari
1 l Luomu täysmaitoa
4 kpl kananmunia
1 tl suolaa
1 rkl ruokosokeria
1 tl vaniljaa
1,5 dl mantelijauhoa
3 dl vehnäjauhoja
1 dl voisulaa
Vatkasin kananmunat ja sokerin. Sekoitin joukkoon suolan, vaniljan ja jauhosekoituksen ja hämmensin niin, että massasta tuli lähes puuromaista. Tähän massaan loruttelin koko ajan sekoittaen maidon. Lopuksi kaadoin voisulan taikinaan.
Annoin tekeentyä jääkaapissa pari tuntia. Taikina oli lähes vetisen löysää.
Lopuksi uuni kuumenemaan 200°, taikina uunipannulle ja paistoin kunnes pannari oli kauniin ruskeaa, n. 25 min.
Tästä määrästä tuli uunipellillinen sekä toinen pienempi vuuallinen.
Näistä tarpeista
Kupruillen uunissa
Hyvän pannarin huonona puolena on se, että sitä tulee syötyä liikaa. Onneksi pakaste on keksitty.
Niin on taas viikko vierähtänyt, joten
Nautinnollista viikonloppua!
Pannari on niin hyvää. Meillä oli syksyllä kerran viikossa pannaria, kun lapsenlapsi oli hoidossa. Juuri uunista tullut pannari maistui pikkuisille ja vähän isommillekin. Ihana ja helppo välipala.
VastaaPoistaKivaa viikonloppua sinne Itä-Suomeenkin!
Näin se on, silloin kun lapset tai lapsenlapsemme olivat pieniä tuli lettu- tai pannukakkukekkereitä pisettyäkin. Nyt me kaikki tuskailemme vaa'an lukemia, näin herkkuhetkiä on vain karsittava. Mutta välillä.......😊
Poista