On tämä polvileikkaus niin kivulias, ettei millään sietäisi enää yhtään kipua. Parina päivänä kävelin hiukan pitemmälle kuin omassa korttelissa, niin eikö se vaan ärsyttänyt jalkaa niin, että kaksi yötä on mennyt valvomisissa. Kaksi viikkoa leikkauksesta, eikä puhettakaan helpotuksesta. Yhteisymmärryksessä miehen kanssa peruimme kesän kynnykselle suunnitellun matkankin. Hyvä niin, en lähde puolikuntoisena matkaihanuutta pilaamaan. Syksyllä sitten!
Päivät ja yöt kuluvat vuoroin neuloen, pelaten CandyCrushSagaa, leffoja katsoen ja nukkuen. Välillä voi tietty käydä syömässa ja muitakin tarpeitaan tyydyttämässä.
Neulominen on vain niin mukavaa. Mikä parasta saa ihailla omien kätösien töistä. Talvella vuokrasin mikkeliläisen Wanhan Talon kaupasta myyntipöydän ja hyvän tuloksen innoittamana vuokrasin saman paikan kesäkuusta vuoden lopuun. On se niin mukavaa tämä huvi ja hyöty samassa paketissa.
Ja myyntiin kun tekee, täytynee löytää sellaisia tuotteita, jotka kiinnostavat ostajia.
Pikku L:lle tekemäni koukutun vauvan nutun innoittamana tein myyntiin samalla tekniikalla. Napit puuttuvat, mutta mielestäni tämä on aika kiva. Koukkuamisjälki on kaunistaKoska työ pitää olla hauskaa ja haasteellista välillä pitää neuloakin. Tarpeeksi tarkka pitsineulos vie ajatukset muualle, eikä tuliinsa nukahda.
Tässä pitsistä putkihuivia tulossa vaikkapa "pikkuminiälle"
Näin ne päivät kuluvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti