Päätin, etten anna kipujen lannistaa itteäni toimintakyvyttömäksi. Kävin aikaisemmin koukkuamassa pari kerrosta tekelettäni ja nyt jatkan sairaalakokemuksilla. Kun vielä muistan.
Siinä me pötköttelimme mummo M oikealla puolellani ja mummo E vasemmalla, lähes kaikki samaan aikaan petillä paikallemme kärrättynä, verhot välissä.
Ei mennyt kauankaan, kun mummo M kysäisi.
- Mistee päi työ outta kotosin.
Mummo E ja mummo V vastasimme kuuliaisena. Ja tietty mummo M kertoi vuolaasti oman historiansa?
- Käytteks työ missee kerhotoiminnassa? Kuului seuraava kysymys.
Mummot E ja V eivät häpeäkseen kumpikaan käyneet kerhoissa.
- Ohan niitä tiälläkii jottai kerhotoimintaa, meijän kylällä on.... Ja laaja selvitys perään kerhoista, tekemisistä ja rooleista niissä. Valaisevaa.
- Polovetko ne teiltäkii on leikattu?
Ei ollu yhdellä. Mummo E innostui kertomaan omasta tapaturmastaan, seurauksista ja leikkauksesta. Siinä samallahan tuota saatiin kuulla mummo M:n laajempaakin laajan tuttavapiirin tapaturmat, lääkärien töppäykset, liikuntakyvyttömyydet ym. Mieleeni ei oikein positiivisia kokemuksia jäänyt.
Masennuin, jos mullekin tulee jotain. Liikautin leikattua jalkaani. Liikkui, varpaatkin taipuivat orava-asentoon. Hyvä.
Käytävää kuului kolinaa ja ovi raottui.
- Tuottaks työ miulle jottai ruokoo, ku aamulla ei saant syyväksee ja viijeltä jo Pekka tul miuta hakkee? Ei ollu ruoka-aika.
- Jalakoo nii kolottaa, onks miul se kipulaastar otettuna poikkee? Oli otettu ja uusia lääkkeitä annettu.
- Mittee työ outta männy sen ottamaan poikkee, ku se Wirta sen vasta nousviikolla laitto ja se autto näihi kippuihin? Kuului tosi topakka komennus.
Tätä rataa juttua tuli, ei ollu tylsää kolmen vuorokauden aikana.
Pari vaaratilannettakin vältettiin, onneksi huoneen pienuuden.
Mummo M oli tosiaankin vilkas luonteeltaan ja osallistuva. Niinpä hän yrittikin kammeta korkeahkon sängyn laidan yli kesken yöunien.Painoin kiireesti hälytyskelloa ja mummo M autettiin paikoilleen. Jäin kyttäämään kuorsaavia petikavereitani.
Puhelias oli myös rouva E. Hän tosin puhui puhelimeensa useammin. Mutta ei sekään mummo M haitannut, hän huuteli aktiivisesti sänkyni yli, kommentoidessaan mummo E puhelinkeskusteluja. Ei auttanut vaikka yritin piipittää välissä, että hän puhuu puhelimessa. Siinä selvitettiin kapselikahvikeittimet ym. Kätevää!
No en piinaa näillä jutuillani enempää. Kuitenkin ajattelen, kuinka monia hyviä sketsijuttuaiheita arjessa kuullaankin. Tosin tolkku olla pitää. Olin tosiaan valmis lähtemään kotiin. Nyt muistelen niitä hymyillen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti