Kun tässä on koko kevään ja alkukesän parannellut itseänsä, toiminut pienimuotoisesti omaishoitajana, ollut emännöitsijänä, leipurina ja kutojana, pieni poikkeama normaalista arjesta tuntui tosi virkistävältä.
Pikkuminiällä oli eilen pääsykokeet Helsingissä, niinpä tarjouduin kuskiksi nuorille tälle reissulle. Läksimme aamuvarhain klo 6.00 lapsenlapsi ykkönen ja hänen tyttöystävänsä ajelemaan kohti pääkaupunkia. Pikkuminiän saatoimme pääsykokeisiin. Aah, ja monta tuntia kiireetön sekä ohjelmoimatonta aikaa, vain olla. Ja kun maalainen olen, periferiasta kotoisin ja siellä asuen, tulkoon lueteltua osa retkikohteistamme, siis niistä niin arkisista paikoista, jotka tämän virkistyneen mielenkin aikaan sai. Ensin katsastimme tyttäremme versio 1:n (lapsenlapsen äidin) kodin Espoon Kilossa. Sitten ajaa hurautimme Jumboon, pääsääntöisesti urheiluliikkeitä kiertämään (lapsenlapsen riemuksi). Sushia syötiin lounaaksi (lapsenlapsen eka kokemus) ja ne hyväksi havaittiin. Välillä haettiin pikkuminiä Meikusta ja kiireellä kohti uusia ostoskohteita Hertsikkaan. Ympäristöajelun jälkeen kahville Hietsuun ja sitten olikin aikani erkaantua omille menoilleni. Tapasin entiset kolleegani skumpan äärellä ja laadimme kesätapaamisohjelman.
Vihon viimeiseksi retkikohteeksi olin valinnut Vantaan Ilolan lapseni versio 2:n kodin.
Tiukka päivä, ilta kello 10.00 ja 500 km takana, väsyneenä ja virkistyneenä kotia.
Tänä aamuna uusi kotirumba päälle ja ennen kahdeksaa jo taipaleelle Aune-veneen laskuoperaatioon. En toki laskuhommissa ollut mukana mutta autokuskina ja huoltojoukkueessa, toki vain ainoana. Ja satoikuin saavista kaatamalla. Onneksi mies ja lapsenlapsi eivät olleet sokerista.
Nyt Aune kelluu tuulessa ja sateessa viime talven korkean veden ja jäiden runtelemassa laiturissa. Kuitenkin oikeammassa elementissä kuin varastossa sisällä, ihan oikeasti järvessä, odottaen kesän mukavia venematkoja.
Kun tässä blogissani on niin paljon näitä terveyteen liittyviä kirjoitelmia niin tulkoon sekin mainittua, että perjantaina menee mies leikkaukseen, jolloin häneltä poistetaan äänihuulten päällä ja alempana kurkussa olevat kaksi, todennäköisesti polyyppia. Hyvä taas näin, saadaan kurkkukin kuntoon ja ääni kirkkaammaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti