Juhannus tuli ja meni. Pitkästä aikaa vietimme Jussia koko pikkusukumme voimin, nuorempaa lapsenlasta lukuunottamatta. Joukossa oli kaksi ensikertalaistakin. Lapsen versio 1 miesystävä ja lapsenlapsen versio 1 tyttöystävä. Mukavaa oli, ilmat lämpöisiä kuin lehmän maito. Hyvää ruokaa tehtiin ja sopivasti juotiinkin. Telttakylä (2 telttaa) oli pohjoisterritorialla ja kahdella olikin veneensä majoituspaikkana.
Kun arki koitti, porukka hävisi yksi toisensa jälkeen.
Sen jälkeen seurasi jo perinteeksi käynyt naapurisaarelaisten vierailu. Yhdeksän henkeä pelmahti saareen auringonlaskua katsomaan, skumpan ja mansikoiden kera. Siinä yön tummuessa tehtiin keskenämme loistava diili. Naapurissa oli isännän veli vierailemassa. Hän puhkui intoa tehdä jotain hyödyllistä. Toisaalta tarkkana miehenä varmaan huomasi vähän rempallaan olevia paikkojamme, ja kun tiesi meidän kesäisen kehnon kunnon, tarjoutui apuun. Vieras tuli muutamaksi tunniksi töihin ja meidän mies vie vastaavasti kolme poikaa illalla kalaan. Naapurin miehet eivät ole innokkaita kalastajia, niinpä meidän mies on pikkupoikien idoli tässä suhteessa. Diili tehtiin. Seuraavan päivän helteessä istuttiin (mies ja minä) herraskaisena partsilla ja katseltiin kun renkimme paiski töitä.
Toki leivoin pikkupoikien hartaan pyynnön ja kehujen innoittamana naapureille viemisiksi kasan voisilmäpullia ja mustikkapiirakkaa. Toimeliaan päivän iltana vastaavasti istuimme naapurisaaren tulilla, mukavia haastellen, vankan ystävyyden tunnelmissa. Kerrottakoon, että naapurisaarelaiset eivät ole kuin muutaman vuoden vanhempia kuin omat lapsemme. Silti olemme hyviä kavereita, aikaisemmin mies kävi heitä auttamassa käytännön asioissa nyt osat pikkuhiljaa vaihtuvat. He tarjoavat apuansa meille. Tätä arvostamme, ystävyyttä ja yhteistyötä kun lähekkäin ollaan.
 |
| Tätä ihailimme |
Näissä tunnelmissa sitten seuraavana iltana kotiuduttiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti