MENOA JA MEININKIÄ - harmauden tappoa ja toimintaa

Eilinen päivä avautui taas mahdollisimman harmaana. Poissa oli muutama päivä sitten ihanasti luontoa valaiseva aurinko. Mieli halasi jotain mukavaa tekemistä farmin hoidon, kuntosalikäyntien, neulomisien ja ruuanlaiton lomassa. Ei huvittanut siivotakaan, vaikka lattia rapisi ärsyttävästi tossujen alla. Meillä pitää muuten mopata lattiat joka toinen päivä. Se on tätä keskustan asumisen herkkua. Vielä kun koti sijaitsee toisessa kerroksessa, on pölykerros taattu aina kun moppi viuhahtaa lattian pintaa.

Onneksi mies suostui, ilman suurempaa painostusta, ajamaan Lahteen ystäväperheen luokse vierailulle. Oli kukava käydä. Tuntuu niin hyvältä nähdä vuosien takaisia perhetuttavia ja tuntea, että ilo oli molemmin puolista.

Siinä se harmaa päivä hurahtikin. Pois tullessa vietettiin vielä pissa- ja iltapalatauko Mäntyharjulla. Mukava oli kotiin palata.

Säästöä se on pienikin säästö

Tänään otimma ittiämme niskasta kiinni ja päivitimme vakuutusvirkailijan kanssa vakuutuksemme. Jälleen kerran nousi niskavillani pystyyn  ja suuri epäluottamukseni vakuutusyhtiöitä kohtaan entisestään kasvoi. En voi ymmärtää, jos vakuutusehtoja muutetaan ja uudet vakuutukset ovat edullisempia kuin vanhat, ei niistä asiakkaille kerrota.
Olemme maksaneet melko korkeaa matkavakuutusmaksua vuosittain. Päätimme jotenkin järkeistää tätä vakuutusta ja suhteuttaa sitä nykyiseen matkustamiskäytäntöömme. Pyysimme laskelmia kertaluontoisesta matkavakuutuksesta, uusien ehtojen mukaisesta matkavakuutuksesta, matkavakuutuksesta vain ulkomailla tai vakuutuksen kattamaan koti- ja ulkomaan matkat. Mitä seurasi; otimme samanlaisen matkavakuutuksen kuin tähänkin asti, mutta vakuutusyhtiön uusilla ehdoilla oli vakuutusmaksumme lähes 200 euroa halvempi kuin entinen. ?????? Kuulema vakuutusehdoista kun poistettiin lapsien sisällyttäminen vanhempien vakuutukseen, on hinta halventunut. Muut ehdot eivät olleet huonontuneet, jotkut jopa parantuneet. Harvalla meillä senioreilla on alle 15-vuotiaita lapsia. Tässä se on mennyt iltapäivä vakuutusyhtiön (Pohjola) toimia ihmetellessä. Varmaan oltaisiin maksettu satavuotiaaksi saakka korotettua maksua, no ehkä suostumme kuolemaan aikaisemmin.

Ja ilta toikin tulleessaan NEULONTAKERHON

Ihmettelin itseäni, kuinka innostuneena läksin eka kerran kokoontuvaan neulontakerhoon. Olen ollut totaalikieltäytyjä kaikesta vapaaehtoisuuteen liittyvästä toiminnasta elökepäivinäni. Bongasin kuitenkin sosiaalisesta mediasta tämän uudrn kerhon kokoontumisen, joten langat ja työvälineet mukaan, reppuselkään ja menoksi.

Wanhan Talon kahvilassa oli rentoa tunnelmaa, kiliseviä puikkoja, toisilta oppimista sekä hyvää kahvia Runebergin tortuilla höystettynä.