Nautiskelua vaikka ei kuvasta niin välitykkään
Tänään oli varsin vaihteleva päivä. Joulukiirettäkö pukkaa eläkeläisen arkeen? Kiire kyllä alkoi oikeammin jo viikonlopulla, pikku matkapyrähdyksen jälkeen. Ajattelinkin purkaa kiirestressin tähän teidänkin luettavaksi.
Niinpä - perjantaina illan suussa sain viestin Wanhasta Talosta, jossa neuletuotoksiani on myynnissa, jotta lapasia on mennyt kovasti kaupaksi, pitäisi saada lisää. Kun varastossani ei ollut valmiina yhtään kappaletta, rupesin ahneuksissani (rahan) kutomaan, kutomaan ja huovuttamaan. Siinähän se kaksi vuorokautta menikin istuessa tuolissani ja peen levitessä.
Jälkeä toki syntyi
10 paria kiikutin maanantai-aamuna kauppaan
Vielä muutamat omat lahjat virkkuukoukkua heilutellen ja sitten pakkasin kaikki neulomattomat langat ja langantähteet laatikoihin vaatehuoneen uumeniin.
Ymmärrettävistä syistä, en tähän kuvia lahjaneuleista ottanut.
Tänään alkoi leivontabuumi, jota kestänee aatonaattoon asti. Siltä ainakin näyttää. Ihmeesti ilmaantuu nuorisoa leivonnaisia maistelemaan.
Ensin valmistui tiikerikakku aikaisemmin esitellyin ohjein
Seuraavaksi vuorossa piparit
Kokeilin taas uutta helpolta kuulostavaa ohjetta, ei omaa keksimääni vaan ronskisti lainattua ja vähän muunneltuna.
JOULUPIPARIT
200 g huoneenlämpöistä voita
2 dl sokeria
1, 5 dl glukoosisiirappia
N. 10 dl vehnähauhoja
3 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia, neilikkaa, inkivääriä ja pomeranssia
Siirappi keitetään ja kuuma siirappi kaadetaan huoneenlämpöisen voin ja sokeri päälle ja sekoitetaan kunnes on tasainen massa. Kuivat aineet sekoitetaan keskenään ja lisätään vähitellen voisokeriseoksen joukkoon.
Taikina yön yli lepäämään
Piparit paistetaan 180 º n. 9 min.
Kun käytin glukoosisiirapia tuli pipareista vähemmän makeita ja vaaleampia, erittäin herkullisen makuisia arvatekin.
Nämä ovat suklaa cookiesia, säilytyspurkkiin pakattuna
Vajaahan tuo rasia on ja vielä on monta päivää jouluun
Joten uusia vain tekemähän
Kun olin leipomukseni leiponut, tulikin lapsenlapsi I ja morsiammensa kahvittelemaan ja maistelemaan, josko olin onnistunut leivonnaisissa. Olin näköjään. Kun elettiin iltaa eteenpäin, tuli uudet maistelijat, lapsenlapsi II ja toi näytille tyttöystävänsäkin (ensi visiitille).
Ja maistui heillekin, ihan evääksi piti laittaa. Mukava on kuitenkin kun nuoriso piipahtaa meitä katsomaan.
Kun iltaa edettiin saimme viestin mieluisasta joululahjasta ystäviltämme. Siihen kyllä palaan myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti