Valmistelen viimeistä lahjaa, pipoa, oli toivomuslistalla. Pipoa, joka neulotaan lyhennetyin kerroksin ja leveyssuuntaan. Pipoon tulee näin nuorison, varsinkin nuorten miesten suosima, hiippamaisesti roikkuva päälaki.
Tämä tabletilla kuvaaminen on sitä ihtiänsä. Vaan kun on laiska luonne, ei viitsi kameraa hakea. Mutta näkeehän tuosta kuvasta, pipohan siitä tulee, eikä siitä enää paljoa puutukaan. Neuleohjeen saa kysyttäessä.
Neuloessa on mukava mietiskellä kaikkea maailman menoa. Miksei myös näitä kotoisia kuvioita, esimerkiksi sitä, miksi mies ostaa aina paksun, vaalean vihreän kurkun toistuvista ohjeistuksista huolimatta. Kurkkuhan pitää olla soukka, tumman vihreä ja pieni ollakseen maukas näin talviaikaan. Meidän kurkku päätyy roskikseen, taidan laittaa oikein sekajätteisiin oli niin tynpeän makuinen, pilaa varmasti muut biojätteet.
Sainpas kirjoitettua tuon mielenkaiverruksen
Eilen pyörittelin hahtuvasta lumipalloja lisää. Kun ei tule valkeaa joulua, olkoon kotimme joulu valkoinen.
Lumipallokeko
Vierelleen lumipallot saavat jouluruusun ja kynttilälyhdyn. Kuvan liitän tähän
kun koristukseni on valmis.
Tänään leikin myös suklaatehtailijaa. Sanotaan, että suklaan tekeminen on helppoa. Jaa'a, kelle on kelle ei. Mulle se ei ollut helppoa ja niin pirun sottastakin puuhaa. Pitänee mennä kursseille.
Ohjeen mukaan tein valkosuklaasta, kermasta ja voista massan, johon sekoitin kuivattuja mustikoita. Annoin mössön jäähtyä ja jäykistyä. Sitten piti pyöritellä mössöstä palloja. No kuvitelkaa mitä on pyöritellä voista ja kermaista suklaata. Kaiken lisäksi tämä epäoikeudenmukaisuus; kun huovutettuja palloja pyörittelee, pitäisi olla lämpöiset kädet, minulla tietty kylmät. Kun suklaata pyörittelee, pitäisi olla kylmät kädet. Niin eikö hitto vie,käteni olivat kuumat ja tuliset. Jotenkin onnistuin möykkyjä tekemään, kädet kirjaimellisesti savessa, nyt vain voi ja suklaasavessa. Tämän jälkeen seurasi möykkyjen kuorruttaminen tummassa suklaassa. Sulatin suklaan ohjeen mukaan, otin möykyn . Apua, miten tää kastellaan tai pyöritellään sulassa suklaassa. Yritin lusikan kanssa, koitin pihtejä, uitin sormia, kaadoin kannusta sulaa suklaata möykkyjen päälle. Ei onnistunut. Lopuksi otin ison parsinneulan, kun ei coktailtikkujakaan ollut, pistin möykyn neulaan ja kastoin kuorrutukseen. Tosiaan sottaista puhaa, jopa laittaa makeinen lopuksi pikkufoliokuppiin ja koristella. No jotain syntyi kuitenkin joulua varten. Makutuomarit kyllä sanovat sanasensa ja jos joulun jälkeen makeisia on vielä syömättä, niin......
kun koristukseni on valmis.
Tänään leikin myös suklaatehtailijaa. Sanotaan, että suklaan tekeminen on helppoa. Jaa'a, kelle on kelle ei. Mulle se ei ollut helppoa ja niin pirun sottastakin puuhaa. Pitänee mennä kursseille.
Ohjeen mukaan tein valkosuklaasta, kermasta ja voista massan, johon sekoitin kuivattuja mustikoita. Annoin mössön jäähtyä ja jäykistyä. Sitten piti pyöritellä mössöstä palloja. No kuvitelkaa mitä on pyöritellä voista ja kermaista suklaata. Kaiken lisäksi tämä epäoikeudenmukaisuus; kun huovutettuja palloja pyörittelee, pitäisi olla lämpöiset kädet, minulla tietty kylmät. Kun suklaata pyörittelee, pitäisi olla kylmät kädet. Niin eikö hitto vie,käteni olivat kuumat ja tuliset. Jotenkin onnistuin möykkyjä tekemään, kädet kirjaimellisesti savessa, nyt vain voi ja suklaasavessa. Tämän jälkeen seurasi möykkyjen kuorruttaminen tummassa suklaassa. Sulatin suklaan ohjeen mukaan, otin möykyn . Apua, miten tää kastellaan tai pyöritellään sulassa suklaassa. Yritin lusikan kanssa, koitin pihtejä, uitin sormia, kaadoin kannusta sulaa suklaata möykkyjen päälle. Ei onnistunut. Lopuksi otin ison parsinneulan, kun ei coktailtikkujakaan ollut, pistin möykyn neulaan ja kastoin kuorrutukseen. Tosiaan sottaista puhaa, jopa laittaa makeinen lopuksi pikkufoliokuppiin ja koristella. No jotain syntyi kuitenkin joulua varten. Makutuomarit kyllä sanovat sanasensa ja jos joulun jälkeen makeisia on vielä syömättä, niin......
Ettei möykkyjen epätasaisuus näy, otin vähän rekvisiittaa avuksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti